Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Alkamassa siis ihan ensimmäinen kokonainen vuosi Espanjassa.
Kaikenlaistahan tässä on ehtinyt tapahtua vuoden mittaan, katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan!
Onneksi ei itse tiedä etukäteen, mitä vuosi tuo tullessaan. Que sera, sera! Muistatteko muuten takavuosien laulua, jonka kertosäe tuo oli? Mä tajusin vasta joskus viime keväänä, että kyse oli espanjasta. Itse asiassa tämä ei ole ainoa takavuosien laulu, jonka sanat yht'äkkiä saavat merkityksen. Esim. Vamos a la playa. Joskus 70-luvulla. Lähtekäämme rannalle. Lauluista voi kuulkaa oppia ihan yllättävän paljon kieliä... en nimittäin usko, että koskaan olisin oppinut englantia yhtä hyvin, jos en a) olisi kuunnellut niin paljon englanninkielistä musiikkia b) katsellut telkkarista ohjelmia alkuperäiskielellä.
Arvatkaa muuten, mikä oli ihan ensimmäinen ilmaisu (ei siis sana vaan lause) minkä opin englanniksi? See you next week. Piirrettyjen lopussa oli aina tämä lausahdus ja se on todistettavasti ihan se eka, mitä joskus vuonna 1963 tai 1964 ja risat olen oppinut. Oppiminen jatkuu, kielet lisääntyvät.... kyllä tämä tästä... pero hablo solo muy poco de español.
Parin viikon päästä varmaan luen taas innokkasti lakitekstiä... pieniä muutoksia työkuvioihin.... palataan siihen myöhemmin!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Koiravieras

Meillä on ollut paikallisesta löytöeläintarhasta koira nimeltä Baloo "kokeeksi". Baloo on ilmeisesti Espanjan mastiffi (ei ole kyllä ihan puhdasrotuinen).
Valitettavasti kissat eivät uuteen tulokkaaseen suhtautuneet kovin "kotoisasti". Lilla My pelkäsi niin, että koko kissa vapisi ja häntä oli kolminkertainen verrattuna normaaliin. Pelkäsin, että saa sydärin. Ja massu lattiaa viistäen liikuttiin. Myös Misse pelkää ja yrittää tekeytyä niin pieneksi kuin mahdollista. Baloo on ollut pakko pitää parvekkeella, sillä kissat ovat niin kauhuissaan.  Baloo ei hätyytä kissoja, mutta haluaisi tutustua ja haistella.
Emme halua rasittaa kissoja enempää. Ovat jo kokeneet kaikenlaisia suuria muutoksia parin vuoden sisällä, niin että rauhoitetaan tuo tulevaisuus kulkemaan mahdollisimman tuttuja uria. Baloo palaa tarhalle huomenna. Mutta saipahan ainakin joulun ajan olla sieltä poissa. Jussi käy aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa tarhalla koiria, niin että hän tapaa kyllä Baloon.

Jouluvalmisteluja...

En aio hössöttää kovin paljon joulun vuoksi. Takavuosina on hössötetty ihan tarpeeksi, niin että sitten, kun lopulta pääsi istahtamaan joulupöytään, oli niin rättiväsynyt, että melkein nukahti.
Jouluaatto on täällä normaali työpäivä. Paitsi meillä, jotka elämme Suomen rytmissä töissä. Vasta kello 20 jälkeen alkaa rauhoittuminen ja kello 21 on kuninkaan puhe. Sitten syödään. Voimme taas tönöttää telkkarin ääressä ja yrittää seurata puhetta. Kunkku tosin artikuloi selvästi.  Aatoksi on varattu muikun mätiä ja katkarapuja alkuun sekä pääruuaksi voitainaan käärittyä härän sisäfilettä.
Joulupäivänä menemme syömään lähiravintolaan joululounasta kello 14. Meitä on 52 henkeä paikalla pienessä ravintolassa nimeltä La Luna. Ruoka on hyvää, enkä usko että tuo joululounaskaan on poikkeus. Lienemme monikansallinen seurakunta; ainakin paikalla on englantilaisia, tanskalaisia ja 2 suomalaista. Ja joulupukki.
Tapaninpäivä on täällä normaali työpäivä (paitsi meillä). Tänä vuonna meillä saattaa olla hieman erilaisempi jouluvieras. Vieras saapuu varmaan jo perjantaina ja katsotaan miten hän asettuu talon tavoille.... siitä tuonnenpana....vieraalle pitää sitten kyllä hankkia omat ruuat....

Suomessa lyhyellä retkellä...

Töräytin 3.12. pikavierailulle Suomeen. Lennon piti olla perillä 07.05, mutta AY oli jo myöhästynyt Suomen päästä lähtiessä, niin että perillä oltiin sitten noin 08.30. Mukana oli 3 koiraa, joille oli löytynyt uusi koti Suomesta.

Aikaa tuntuu aina olevan liian vähän. Olisi paljon ystäviä, joita pitäisi tavata. Mutta kun sitä oli lumimotissa Loviisassa, niin tuo Hesassa käyminen oli vähän hankalaa. Matkoihin menee ainakin 1,5 tuntia suuntaansa ja on kuitenkin riippuvainen bussin aikataulusta. En ollut tilannut lunta ja pakkasta. Sain kyllä ihan kunnolla siitä huolimatta kumpaakin.

Kommentteja Loviisan palveluista:
Euromasterin palvelu: Soitto; kesärenkaat alla, pitäisi saada talvirenkaat alle.  Erinomainen palvelu: autoni haettiin parkkipaikalta, renkaat vaihdettiin ripeästi ja auto palautettiin parkkipaikaille. Kiitos Euromasterin pojille!
Ei niin erinomainen palvelu: auton tankki täynnä kesädieseliä (koska tarkoitus oli ajaa auto etelään syksyllä...mutta ei sitten ajettu). Pitäisi saada kesädieselit pois tankista, että mahtuisi talvidieselit tilalle.
Käväisin huoltokorjaamolla Loviisassa. Hallin puolella ei suostuttu edes puhumaan meikäläiselle. Viitattiin vaan ns. konttuurin puolelle. Menin sinne. Tönötin 15 minuuttia huolto -kyltin kohdalla. Ei näkynyt ristin sielua. Lähdin pois. Argh!
Soitin sitten Tesjoelle huoltoon. Vastaus:  Joo. Kai se jotenkin hoituisi. Mut ei tällä viikolla. Argh!
Lopputulema: Euromaster: Kiitos teille ja tulen toistekin käymään, kuten olen jo monet vuodet tehnyt.
Loviisan muut ns autopalvelut. En tule/soita toista kertaa. Ja pidän tasan tarkkaan myös huolen, että en todellakaan suosittele palveluitanne. Miksiköhän olen jo 4 vuotta huollattanut autoni Helsingissä.... jaa-a. Noh, se ehkä johtuu siitä, että Loviisan huolto aikanaan veloitti vaan ei merkinnyt huoltoa. Ja lopputulema oli: Laakkonen Herttoniemi, here I come...

Jaahas, sitä vetäytyä unten maille.... meikäläisellä koko viikko 6-vuoro...

Lomaa pukkaa...

ja lunta pukkaa Suomeen, jonne olen maanantaina rantautumassa. Olisin niin toivonut lumetonta ja noin +5 asteista keliä.... mutta kun ei niin ei.
Toivottavasti taloyhtiöstä löytyy yksi potkukelkka lainattavaksi. Loviisassa kun tuo katujen kunnossapito on pelkkä jalankulkijoiden toive. Viime talvena olin ihan tarpeeksi monta kertaa suorin vartaloin kadulla makaamassa. Jalkakäytävät vedettiin jollain hemmetin kauhakuormaajalla aivan peililiukkaiksi eikä hiekanmurua minnekään. Ihan oikeasti, umpihangessakin on helpompi kävellä. Mutta kaupunki varmaan arvioi, että teknisellä puolella säästetty euro on parempi kuin kymmenkertaisesti sairaanhoidon puolella käytetty... enpä tosiaan enää sinne veroja maksa.... mutta hoitamaan joutuvat, jos turvalleni menen ja joudun turvautumaan kaupungin arvauskeskukseen...
Katsotaan nyt, miten tuo vierailu sujuu...

Marraskuu on lopuillaan

Joo, eikä meikäläiselle löydy omalääkäriä----  Pitää kuulema mennä johonkin jonoon, jossa keskimääräinen jonotusaika on 3 tuntia. Onse ihan kiva mennä kesken päivän mennä kyttäämään jotain hiton dokkaria sinnne. Ehkä on sittenkin helpompaa mennä takaisin suomeen, ja olla siellä työtön kuin olla työssä oleva Espanjassa... varsinkin kun kaikki olisi täällä kunnossa...

Vettä jaksaa sadella...

Talvi on siis tullut myös meille tänne Espanjaan. Vettä sataa harva se päivä ja sen määrä ei ole vähäinen. Sitä tulee kuin saavista. Lämpötila tosin on vielä tuossa 16-18 asteen tienoilla. Joskus olemme niin pilvessä, että ei näy kylää eikä näy merta ikkunoista.
Noh, mieluummin otan vesisateen kuin lumisateen. Ja vesi on hyväksi luonnolle. Ruusut kukkivat ja kaikki alkaa kukoistaa. Keväästä asti kestänyt ruskea kausi (liian vähän sadetta) on väistynyt ja kaikki kasvit ja kukat yrittävät kilvan tunkea kasvustoa tyrkylle. Eli kyllä täälläkin ihan selvästi huomaa vuodenaikojen eron. Lisäksi nyt talvella suuret turistilaumat ovat poissa, eli me vakituiset asukit nautimme "rauhasta".

Koska olen töissä, on meillä tapana ainakin kerran viikossa mennä syömään. Meillä on oikeastaan 3 tasokasta ravintolaa tuossa mäen alla. Ainoa negatiivinen asia on, että joudumme tallustamaan kilometrin verran todella jyrkkää ylämäkeä takaisin. Mutta eihän meillä kiire ole ja ruoka sulaa siinä samalla....
Lisäksi olen perjantaisin suonut itselleni ylellisyyden, nimittäin hieronnan. Urheiluhieroja Sini hilpaisee paikalle ja käsittelee meikäläistä tunnin verran. Siinä sitä vetreytyy. Töissä tulee istuttua niin staattisessa asennossa, että on ihan hyvä saada kunnon hieronta kerran viikossa. Ja vielä kotona, ei tarvitse lähteä erikseen minnekään ja tulla sieltä takaisin.... aah!

Syksy on kyllä livahtanut tosi nopeasti. Katselin kalenteria ja totesin, että hups, alle kuukauden päästä olen menossa käymään Loviisassa. Tosin se on nopea pyrähdys, vain 1,5 viikkoa eikä seuraavasta kerrasta ole tietoa. Ehkä vasta kesällä. Kun en siitä Suomen talvesta todellakaan perusta. Mutta ehkä sitten heinäkuussa.

Jaa-a, pitänee vetäytyä - vaihdoin vuoroa työkaverin kanssa ja menen kello 7 töihin. Mutta sitten sitä pääsee jo kello 15 pois. Ja perjantai on vapaa, sillä olen lauantaina 8-14 töissä.

Vesi täällä ja lumi siellä...

Nyt on noin kaksi päivää vettä lotissut ihan kotitarpeiksi. Mutta täällä sitä tarvitaan, viime talvi ja kesä olivat niin kuivia.

Mutta työn puolesta tiedän, että Suomessa on kaivattu talvigummeja alle.
Osa soittelijoista tajuaa, että emme keskuksen puolella voi tehdä mitään muuta, kuin laittaa soittopyyntöjä. Osa taas katsoo asiakseen haukkua meidät pystyyn, koska muita kohteita ei löydy. Kun ovat jo laittaneet noin viisi soittopyyntöä vetämään, eikä heille soiteta takaisin päin. Toivottavasti soittajille siitä helpotus tulee, kun jonkun saa haukkua: me taas emme voi vaikuttaa siihen, että kuinka huollon porukat vastaavat soittopyyntöihin.

Mutta nyt ymmärrän itse viime kevään kokemuksen paremmin. Volkswagen-konserniin kuuluvan auton omistaja olen jo pari vuotta käyttänyt samaa huoltoa pääkaupunkiseudulla (koska kotipaikkakunnan huolto teki kunnon oharit: laskutti töistä, joita ei oltu tehty). Noh, vein sitten keväällä auton huoltoon normaalisti. Ja haahuilin pitkin kaupunkia ostoksilla, kunnes tajusin, että kello on 15.15. eikä kukaan ole soittanut huollosta, että auto on valmis. Soitin huoltoon. Hämmentyneen tuntuinen huollon ihminen sanoi, että auto ei valmistu tänään. Jaa. Totesin. Mutta kun en asu Hesassa, niin miten pääsen kotiin, tarvitsen auton. Hups, sanoi huollon mies, soitan kohta takaisin. Niin hän soittikin, ja huollon sijaisauto järjestyi. Tosin siinä olivat toukokuussa vielä  alla nastarenkaat. Juu. Ja seuraavana aamuna soitettiin, että nyt se auto on valmis. Köröttelin siis taas 90 km hakemaan omaani.

No, tämän pitkän johdatuksen tausta oli se, että tänä aamuna ihan tuon samaisen huollon tiimoilta, soitti daami, että hänellä on huollon sijaisauto, jossa on suvikumit alla. Eikä hän uskalla tulla heti aamusta hakemaan omaansa, koska keli on mitä on. Joo-o. Ei ole näköjään meno muuttunut - toukokuussa sijaisautossa nastat ja lokakuussa suvikumit.

Joku voi tästä varmaan arvata, että mistä huollosta on kyse. Mutta sitä en tajua, että miten vuodessa on toimivasta järjestelmästä saatu toimimaton? Olen ymmälläni. Ennen sain aina todella täsmällisesti viestin tai soiton, että auto on a) valmis b) ei ole ja menee huomiseen, tarvitsenko sijaisauton? No, nyt ovat jo tosin meikäläisen osalta menettäneet mahdollisuutensa eli huollatan auton jossain muualla enkä enää suosittele entistä huoltoa. Niin ja se, joka laskutti muttei tehnyt - on jo lopettanut toimintansa...

Onneksi täällä ei tarvitse noista renkaanvaihdoista huolehtia... mutta sateella kadut ovat tosi liukkaita...

Mijasilainen

Perjantai 5.10.2012. Ikimuistettava päivä, jolloin ilmoittauduin virallisesti Mijasin kaupungin asukkaaksi.

Tänään oli vapaapäivä eli lampsimme jo eilen alas syömään; emmekä pettyneet ruokaan. Mutta huomenna töihin! 

Köröttelimme heti kello 9 aamulla Mijas Puebloon kaupungintalolle, jossa meikäläinen ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Jussin piti myös olla mukana, koska hän on jo ilmoittautunut ja mä asun sitten samassa kiinteistössä. Espanjassa kaikki kämpät on kiinteistöjä vaikka olis kerrostalo. 

Daami hablasi täydellisesti englantia ja napsutteli ripeästi tietokonetta, otti kopiot passeista ja residencia -korteista (mulla oli varmuuden vuoksi mukana muovikassillinen kaikenmaailman papereita). Sitten hän tulosti tietokoneelta meikäläiselle ns. asuinpaikkatodistuksen, läimäisi siihen leiman ja nimmarin. Ja homma selvä.
Olen nyt virallisesti Mijasin asukki. Ja saan äänestää vaaleissa ja nauttia kaikista kunnan tarjoamista etuuksista.

Seuraava etappi on omalääkärin hankinta paikallisesta arvauskeskuksesta. Mutta sinne pitää ottaa tulkki mukaan. Onnneksi meillä asuu tuossa parin sadan metrin päässä suomalainen sairaanhoitaja, joka osaa hyvin espanjaa. Hänen vanavedessään menen sitten jossain vaiheessa järkkäilemään sitä omalääkäriä. Kuinka paljon sitä nyt tarvitsee, se jää nähtäväksi, mutta töihin tarvitsen aina tuon paikallisen keskuksen lääkärintodistuksen, jos olen sairas. No eihän sitä tietenkään sinne omalääkärille silloin pääse, vaan joutuu menemään päivystykseen. 

Lisäksi kävimme ulkoiluttamassa koiria paikallisessa löytökoirakeskuksessa Mijasissa eli PADissa. Siinä kuulkaa hiki tuli, kun koira painoi ulos kuin tuli persiin alla ja meikä perässä. Sellainen kilometrin lenkki vietiin kaikkia ja meitä oli siinä joku 7 ihmistä ulkoiluttamassa. Kello 10 oltiin siellä ja 12.30 lähdettiin kotiinpäin. Tuli samalla itselle liikuntaa. Jussi käy erään tässä talossa asuvan englantilaisen daamin kanssa aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa noita koiria. 

http://www.padcatsanddogs.org

Sataa!

Aamulla kurkkasin tuossa hieman ennen kello 6 parvekkeelle ja ulkona satoi hiljakseen! Kyllä ennuste ihan sitä sadetta oli luvannutkin, mutta tähän asti sadepilvet ovat kuivuneet pois...
Koko paivän jaksoi sadella, välillä tuli joku rankkakin kuuro. Luonnolle sade tekee todella hyvää. Tiet muuttuvat täällä näin ensimmäisillä sateilla petollisen liukkaiksi. Kuuma kesä puskee asfaltista öljyn esille ja samoin autoista valuva öljy on jäänyt kaduille. Ja kun siihen päälle pukataan vettä, niin liukasta on. Jussi on visusti pysynyt poissa skootterin selästä tänään.
Rankemmat kuurothan saavat aikaan sen, että tuo meidän ala/ylämäki muuttuu joeksi. Jolloin nokilaiset jalkineet ovat kovaa valuuttaa...
Jahas, nyt täytynee vetäytyä, sillä meikäläisellä on taas kello 7 meno... mutta onneksi pääsee sitten kello 15 kotiin!

Se on syksy nyt!

AEMET:n (Espanjan valtion ilmatieteen laitos) mukaan astronomian mukainen syksy saapui Espanjaan
tänään lauantaina klo 16.49  (penisulaarista aikaa). 

Ja itse asiassa eilen aamulla töihin mennessä, tuossa 7.30 maissa oli ilmassa aistittavissa pientä syksyn tuntua. Lämpötilakin laskee tuonne 20 asteen tienoille öisin. Just nyt ulkona on varjossa 27 astetta, niin että ei se lämpötila ihan hirveän paljon ole laskenut. Mutta heti kun aurinko humpsahtaa mailleen, niin tuntee kuinka viileys valtaa alaa. 
Ei tule hiki, kun puskemme lähiravintolasta ylämäkeen kohti kotia!

Kierrätys kunniaan!

Mielenkiintoista todeta, miten nopeasti kierrätys saattaa ottaa tuulta purjeiden alle. 

Kaupunkimme Mijas uusi keväällä jätteenkeräyslaatikot ja nyt katujen varsilla on omat pöntöt eri jätelajeille eli lasi, paperi&pahvi, muovi&metalli, vaate&kenkäkeräys sekä biojäte. Meidänkin jokapäiväinen sekäjäteroskispussi (joka viedään taloyhtiön roskikseen) on kutistunut olemattomiin, piti hankkia pienempi roska-astia. Vanhasta tuli muovin&metallin keräysastia. 

Kauppareissulla ajetaan keräyspisteiden ohi ja samalla tömpsäytetään sinne lajitellut jätteet. Ja pömpeleitä ihan oikeasti käytetään paljon, aina on joku toinenkin samalla asialla. Pöntöt tyhjennetään joka päivä (myös viikonloppuna). Ja mööpeleistä yms pääsee kätevästi eroon soittamalla kaupungin keräysnumeroon; tulevat hakemaan pihalta. 

Mutta tiedättekös, mitä uusia työntekijöitä on kaupungille palkattu? Roskapoliisit! Joo-o! Nähdessään roskakasoja tai pusseja pitkin ja poikin he yrittävät selvittää, kuka on roskat siihen jättänyt. Ja iso sakko napsahtaa, jos tekijä jää kiinni. Myös kaupunkilaisia kehotetaan soittamaan kaupungille, jos havaitsevat jonkun roskakasan ilmestyneen lähimaastoon. Niin se täällä etelässäkin alkaa ajatus kierrätyksestä juurtua ihmisten mieliin... ja kouluissakin nämä jätepoliisit käyvät tekemässä valistustyötä. Pari kaupunkia on nimittäin satsannut rahaa yhteiseen jätteenkäsittelylaitokseen ja mitä vähemmän jätettä kaatopaikalle päätyy, sitä enemmän kunnat säästävät rahaa. Ja talouskriisin kurimuksessa kaikki rahanmenon väheneminen on hyvästä. Meille se merkitsee jätehuollosta perittävän kustannuksen pysymistä ennallaan tai peräti pienentymistä. 

Suomessahan ollaan siinä mielessä pidemmällä, että lasi- ja muovipulloilla sekä tölkeillä on pantit, mikä houkuttaa niiden palauttamiseen. Tosin jo asuessamme edesmenneessä Liljendalissa omakotitalossa lajittelimme innokkaasti. Oli tietysti kompostori biojätteelle. Lisäksi metalli ja lasi kerättiin astioihin ja myös paperi ja kartonki. Tämähän vähensi siitä pihalla seisovasta roskiksesta jätettä eli tyhjennysväli voitiin harventaa olemaan kerran kuussa. Mikä oli selvää rahansäästöä. Loviisassa käytiin kuitenkin kaupassa ja matkan varrella oli kätevästi keräyspiste. 

Maastopaloja ja töitä

Täällä ei ole satanut kuukausiin ja torstaina 20.8. syttyi todella voimakas maastopalo melko lähellä meitä. Tuuli kävi lisäksi suoraan tännepäin. Huomasimme itse palon noin kello 20, kun istuimme syömässä parvekkeella ja aloin tutkailla, että miksi aurinko meni "pilveen", juu jäi savupilven taakse.
Palo oli lähimmillään noin 3 km päässä, mutta meidän onneksemme tuuli kääntyi ja palo jatkoi matkaansa länteen kohti Calahondaa ja Marbellaa. Ensimmäisen yön palo oli eteni täysin hallitsemattomasti, sillä lentävää sammutuskalustoa ei voi käyttää yöllä. Ja maaston korkeuserot kun ovat huomattavat, niin maitse liikkuvat sammutusjoukot eivät ihan minne tahansa pääse.

Nämä kaksi kuvaa on otettu parvekkeeltamme. Ylempi noin kello 20.30 ja alempi tuossa kello 22 maissa.
(copyright Jussi I.)

Tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, koska tuli eteni todella nopeasti. Aamun tullen pääsivät lentävät sammutusjoukot töihin ja sammutusta jatkettiin aina lauantaihin asti. Yhteensä yli 8200 hehtaaria paloi ja noin sata taloa tuhoutui. Yksi ihminen kuoli ja 2 on edelleen kriittisessä tilassa; yli 50% ihosta on palanut (2. ja 3. asteen palovammoja). Ja kaikki alkoi siitä, että joku älypää keksi ruveta polttamaan puutarhajätettä. Kaikki on niin rutikuivaa, että lopputulos oli ihan sama, kuin olisi lorottanut bensaa maastoon ja heittänyt tikun perään. Poliisi pääsi ilmeisesti heti perille siitä, kenen toimesta palo alkoi.

Meikäläinen nukkui hieman levottomasti tuon ekan yön, kävin parvekkeella aina 2 tunnin välein tarkkailemassa. Puolenyön jälkeen huomasin, että liekit eivät enää loimottaneet samalla tavalla kun tuossa alemmassa kuvassa. Silloin tuuli oli kääntynyt ja palon suunta muuttui. Vielä perjantaina illallakin näkyi palorintama kaukana vuorilla. Laukku on edelleen pakattuna sen jäljiltä eli jos tulee lähtö evakkoon.

Aloitin tuolloin samaisena päivänä eli 30.8. työt Fuengirolassa. Olen Argentan call centerissä ja työpaikan sain varmaan pitkälti sen takia, että puhun ruotsia ja olin jo paikan päällä. Ei siis mitään asunnon etsimistä jne.

Torstaina 13.9. noin 16.20 syttyi jälleen maastopalo ja nyt täällä meillä Campo Mijasissa noin kilometrin päässä meistä. Jotkut remonttireiskat olivat vedelleen rälläkällä rautatankoja poikki ja kipinäsuihku oli lentänyt maastoon. Huomattuaan, että oho! mitä tulikaan tehtyä, reiskat hyppäsivät autoon ja pakenivat paikalta. Viereisessä talossa työskennellyt muurari näki tapahtuman ja otti rekisterinumeron ylös ja soitti hätänumeroon palosta. Poliisi kävi sitten samana iltana keräämässä reiskat telkien taa. Noin kolmisen tuntia suhasivat helikopterit ees taas pudottaen sammutusvettä alueelle ja saivat sitten onneksi tilanteen haltuun. Ei palanut kuin 2 hehtaaria eikä tullut henkilövahinkoja.
Jussi laittoi mulle tekstarin, kun huomasi savun ja oli käynyt katsomassa missä se on. Päätimme, että lähden Fuengirolasta kävellen kotiin, sillä paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja painui ees taas. Päätös olikin oikea, sillä hölkätessäni tietä ylöspäin oli ensimmäinen tiesulku tuossa noin kilometrin päässä meiltä ja seuraava 200 m myöhemmin. Eli Jussi olisi kyllä päässyt alas hakemaan, mutta ylös emme enää olisikaan autolla päässeet. Parempi, että hän jäi kotiin tarkkailemaan tilannetta. Jos olisi tullut lähtö, niin kissat olisi pitänyt saada autoon.

Jalankulkija sai ihan rauhassa taivaltaa ylöspäin. Tein henkilökohtaisen ennätyksen ajallisesti. Normaalisti mulla menee 1,5 tuntia, jos kävelen Fuengirolasta kotiin (kun se viimeinen kilometri on tosi jyrkkää ylämäkeä). Nyt ei mennyt kuin tunti ja mulla oli sentään sandaalit jalassa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat jalkineet pitempään kävelyyn.

Mutta onneksi täällä ryhdytään todella rivakasti sammutustoimiin. Jussi sanoi, että helikoptereiden lisäksi sammutuslentokone oli myös käynyt pudottamassa vesimassan palopaikalle. Lentokoneet pystyvät ottamaan monin verroin enemmän vettä kun helikopterit.

Toivottavati tämä oli viimeinen palo pitkään aikaan - ja täällä todella toivotaan, että syksyn sateet alkaisivat pian....

Helle jatkuu...

Nyt ei sentään ole ollut sinne +37 asti meneviä lämpöjä, ollaan siinä +31-32 astetta. Mutta tänään on ollut hieman pilvinen päivä, tosin myös suhteellinen kosteus on kivunnut yli 65 prosentin ja helteen tunne  samoin. Tuulta ei ole juuri lainkaan.  Eilen istuskelimme ulkona tuossa kello 20 jälkeen ja tuumasimme, että oho, kylläpä tuntuu viileältä. Tarkistin mittarin, oli vain +26. Ja kuivaa täällä on myös, kun viimeinen kunnon sade on ollut 6 kk sitten. Maastopaloja on tämän tästä ja pahinta on se, että suurinta osaa epäillään tahallaan sytytetyiksi. Voitte vain kuvitella miten nopeasti tuli leviää maastossa, joka on rutikuiva ja lisäksi täällä on paljon sekä oliivi- että eukalyptuspuita, jotka sisältävät öljyä eli suorastaan räjähtävät tuleen.

Kaupungilla on hirveä härdelli, kun monen maan lomalaiset pörräävät. Uimarannat ihan täynnä. Jos meillä on asiaa Fuengirolaan, niin melkein on helpompi tehdä niin, että mä kävelen sinne. Ja kun olen valmis, niin Jussi tulee hakemaan yhdeltä bensikseltä, joka on noin pv takaisinpäin. Parkkipaikkoja ei ole vapaana ja ruuhkat kaduilla ovat ihan jotain muuta kuin Hesan kello 16 ruuhka. Eli kävellen on ihan oikeasti nopeammin perillä. Mutta kuun vaihtuessa häviää suurin osa turisteistakin, laskeudumme sitten täällä viettämään syksyä.

Kissat tuntuvat nauttivan lämmöstä, ulkona makoillaan innokkaasti ja välillä sitten käydään sisällä viilennyksellä. Nytkin poikakissa Misse pötköttää tuossa selällään ketarat oikosenaan (tosin varjossa).

Jaa, nyt on aika mennä valmistelemaan iltapalaa eli keittiöorjaksi. Otettiin äsken lasit olutta ja totesin, että taitaa olla parasta laittaa 2 lasia valmiiksi jääkaappiin. Kun sen kylmän oluen kaataa 29 asteiseen lasiin, niin olut ei ole kovin montaa minuuttia kylmää...

Hyvää viikonloppua!

Tervetuloa takaisin blogin pariin! Osoite on hieman muuttunut, koska edellinen palveluntuottaja hukkasi sen eikä vastaa sähköposteihin. 

Käväisin taas Suomessa 9.-27.7.2012; pääasiallisesti sen vuoksi, että juhlittiin tätini ja miehensä yhteisiä 80-vuotispäiviä Tampereella 17.7. Air Finlandin konkurssin takia jouduin muuttamaan lentojani eli olin hieman pidemmän ajan, kuin mitä oli tarkoitus. 

Mutta rivakasti se aika sujui. Lento oli Suomessa aamuyöllä 9.7. ja hieman oli järkytys syöksyä ulos Hesa-Vantaalla terminaalista tihkusateeseen ja +16 asteeseen. Málagassa lähtiessä +35. Naapurini Kai kävi ystävällisesti noukkimassa meikäläisen kentältä. Hiemanhan tuossa oli nuutunut olo, mutta heti kello 7 jälkeen olin torilla ostamassa mansikoita ja siikliä. Vedin sitten 2 litraa kumpaakin päivän aikana ja mutustin vielä raakaa kukkakaalia. Seuraavana päivänä bongasin kantarelleja (torilta). Niin että melko yksipuolisesti  nautin päivittäin siikliä, kantarellikastiketta ja mansikoita. Joskus kyllä repäisin ja ostin myös mustikoita ja vadelmia. Pari kertaa meni grillimakkara eli 3 kpl söin yhteensä. 

Ystäviä tavatessa meni ensimmäinen viikko, kävimme myös retkellä Lapinjärvellä Annan luona. Kiitos Anna! Niin ja sitten naapurin Ammin (13-v) kanssa Itiksessä ja Ikeassa shoppailemassa., sillä Ammi ei ollut ennen käynyt Itiksessä. Paluumatkalla autossa Ammi totesikin, että kyllä shoppailu on uuvuttavaa, käy työstä! Sorry kaikki Hesassa ja Espoossa asuvat, nyt en ehtinyt käymään siellä, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Tiistaina 17.7. ajelin sitten Tampereelle ja iltasella vietettiin juhlia. Mukava oli taas tavata Helleviä ja Seppoa sekä serkkujani ja muuta juhlaväkeä. Juhlapaikkana oli Linkosuon juhlatila Sarvijaakonkadulla  ja täytyy sanoa, että ruuat olivat todella hyviä. Kalapainotteista, joka sopii meikäläisen makuun erinomaisesti. Ja kahvin kanssa tarjottu täytekakku oli kuin kotona tehtyä – kyllä Linkosuo osaa. Nam! Söin ihan liikaa – mutta päivällä olin vähän toppuutellut syömisen kanssa.  Ruokailun jälkeen oli yhteislaulua ja sitten muistelua eli muisteltiin tapahtumia vuosien varrelta, mm serkut olivat valmistelleet oikein puheet. Oikein onnistunut ilta – aika vain tuntui loppuvan kesken.  Kiitos vielä kaikille myös tässä mainitsemattomille ystäville!

Vaikka olinkin Suomen retkellä, niin tein myös piipahduksen veljeni Mikan luokse Hampurin lähelle Norderstedtiin. Lennähdin sinne lauantaina illalla 21.7. matkalaukku täynnä ruisleipää, ranskanleipää, sinappia, hieman HK bleuta, oivariinia, juustoa, Fazerin sinistä, Tuplaa ja daCapoa.  Ja takaisin tiistaina iltasella. Meillä oli talo ihan kahdestaan, sillä kälyni Birgit oli eteläisemmässä Saksassa.  

Sunnuntaina teimme retken Hampuriin. Menimme tapaamaan veljenpoikaani Fredericiä, joka asuu 3 muun nuoren miehen kanssa vanhassa talossa melko lähellä keskustaa (kolmas kerros, ei hissiä – onneksi on hieman kuntoiltu täällä, sittenkin hieman puuskututti). Asunto on todella iso eli kaikilla on omat tilavat huoneet sekä yhteinen olohuone ja keittiö. Kolmisin seikkailimme mm entisen kappaletavarasataman alueella (HafenCity), jonne on rakennettu asuntoja ja toimistoja yms. Siellä se meidän Jussi vissiin joskus 70-luvulla opiskeluaikoinaan lemppasi banaaneja yms. laivoista. Juu. Ja sitten menimme vielä syömään ns. portugalilaiseen kortteliin, jossa on paljon pieniä ravintoloita.

Maanantaina oli shoppailupäivä eli alennusmyynnit olivat alkaneet Saksassa ja meikä haahuili pitkin läheistä ostaria. Sinnikkäästi veljeni jaksoi ravata kanssani pitkin ja poikin. Ja tarttui sitä mukaan vähän tavaraakin, kenkiä ja sellaista. Matkalaukku meni siis paluumatkalla juuri ja juuri kiinni. Meikäläistä kyllä hieman hävetti kaupoissa;  tiedän osaavani saksaa (olen lukenut koulussa ja asunut Saksassa). Myyjä sanoo meikäläiselle saksaksi jotain ja mä vastaan – espanjaksi.  Myyjä on hieman hämmentynyt – vaihtaa kielen englanniksi. Niin minäkin. Että on se tainnut mennä se oppi perille intensiivikielikursseilla! Englanti on meikäläisellä niin vahva, että sitä ei espanja vielä pysty yliajamaan. Maananaina iltasella menimme syömään lähistöllä olevaan kreikkalaiseen ravintolaan.  Hyvää ruokaa ja mukava palvelu. 

Kummankin päivän iltana sitten muistelimme vanhoja ja vähän selailimme valokuvia, joista tehtäisiin kopiot. Niin ja nautittiin olutta ja raikasta uusi-seelantilaista valkoviiniä. Oli oikein mukava jutella rauhassa pitkästä aikaa!

Tiistaina oli sitten se matkalaukun kiinnirunttauspientäväkivaltaakäyttäen. Ilmat suosivat Saksan retken aikana eli sunnuntaina oli jo melko lämmintä ja poutaa ja maanantaina ja tiistaina yllettiin ihan hellelukemiin. Saksassakin on ollut melko sateinen ja viileähkö kesä.  Iltapäivällä kävimme vielä lounaalla ja sain syödä yhtä herkkuruokaani – currywurst. Ah! Siitä on aikaa, kun sitä olen viimeksi syönyt! 

Vielä kerran kiitoksia Mikalle kaikesta!

Keskiviikkona ja torstaina Loviisassa paikkojen järjestelyä ja matkalaukun koepakkausta. Tällä kertaa matkalaukun paino ei ollut ongelma, mutta ulottuvuuden riittävyys kyllä. Suurin piirtein kaikki mahtui mukaan. Perjantaina vielä siivousta ja pyykkäystä ja sitten lähtö kentälle kello 14, Kai taas ystävällisesti kyyditsi.  Kiitos!

Suomessa oli melko viileät kelit (juu toppatakki ja hanskatkin olivat käytössä välillä), onneksi ei nyt mitään mieletöntä sadetta koko aikaa ollut. Mutta ei sitä juuri sandaalit jalassa pystynyt olemaan päivisin. 

Näillä näkymin Suomeen joulukuussa! 

Pääsiäinen selvitetty! (11.4.2012)

Ja ei muuten sitten yhtään ainoaa suklaamunaa ole tuhottu!  Mutta se näkyi tänään ryhmässä, oli nimittäin paino pudonnut 1,1 kg meikäläiselle. Sain taas tähden ja sitten sellaisen opuksen, jossa kerrottiin, että kuinka hyvä jo tämä painonpudotus on. Noh, toivottavasti heillä tähtiä riittää (ainakin kortti käy loppuvuoteen mennessä pieneksi...). Punaviiniä ja lammasta kyllä meni jonkun verran. Niin ja sitä parsaa... ja porkkanoita.
Kävin kyllä jo päivällä varmuuden vuoksi ostamassa pienemmät housut ja vähän t-paitoja. Vanhat housut menee kirppis -kuormaan. Ajatelkaa, pellava-puuvilla -housut maksoivat 15 € ja puuvillaiset t-paidat 4 € kpl. Kävin liikkeessä nimellä "Dunnes store".

Eilen oli ihan sikatuulinen päivä. Meidän parvekkeella pölisi railakkaasti, mutta kissat etsivät vain tuulensuojaisen paikan ja nauttivat olostaan. Olimme myös yhden Jussin radioamatööri -ystävän 75-v päivillä (mullakin oli eilen oma syntymäpäivä, mutta täysin vain epätasaisia... viikonloppuna pihville ja punaviinille).

Pääskyset tekevät ihan samaa lentoharjoitusta, jonka muistan jo kakarana nähneeni Suomessa, kun Mäntässä klubin kattotiilien alla pesineet saivat lapset liikkeelle ja olivat lähdössä kohti etelää. Täältä varmaan lähdetään kohti pohjoista. Samat kirkuvat äänet - kyseessä siis tervapääskyt! Valmistaudu Suomi: tervapääskyt tulevat kohta!

Kaupungilla (siis Fuengirolassa) alkaa jo olla aika paljon turisteja. Nyt sen tosiaan huomaa, kuinka hiljaista talvella on. Ravintolat ja kahvilat ovat kiinni keskellä talvea, nyt kaikki on auki ja porukkaa häärii joka puolella. Taloyhtiömme englantilaiset lähtevät pikkuhiljaa kesän viettoon kotimaahansa (paitsi 2 miestä - he ovat täällä aina ja sukulaiset tulevat tänne). Kesää siis pukkaa...

Aurinkoinen Pääsiäinen! (8.4.2012)

Tänään olemme ihan rauhassa viettäneet sunnuntaita.

 Eilen olimme retkellä, eli kävimme syömässä tosi paikallista lammasta vuoristossa. Hyvää oli! Tänään taas paistoin ihan perinteisin menetelmin karitsan koiven uunissa eli kahvikermapunaviiniviskivalkosipuli -liemessä maritoitu. Ja sitten 15 minuutin välein valeltu paisti. Juu. Ihan hyvää oli (Jussi söi ja murisi, eli se tarkoittaa että oli hyvää). Ja kunnon punaviiniä tietty oheen.

Tänään oli muuten tosi lämmin ja aurinkoinen ja tuuleton päivä. Me emme vietä toista pääsiäispäivää eli huomenna eli 9.4 on ihan normaali arkipäivä. Mutta te siellä Suomessa - nauttikaa päivästä!

Aurinkoa ja kävelyä (29.2.2012)

Taas on viikko vierähtänyt!

Kävelty on ja kieltä opiskeltu yksityisopettajan johdolla.Tähtään siihen A2 kielitutkintoon. Nyt rupeaa jo tuo puhekin luistamaan, kyllä se varmaan tästä. Alakerran saksalaiset ovat tulleet maisemiin. En ole heitä henkilökohtaisesti tavannut (Jussi kyllä, koska olivat täällä silloin, kun olin Suomessa lokakuussa). Mun piti ihan kuulkaa kolme kertaa muistutella mieleen, että miten esittelen itseni saksaksi jne. Jösses! Tuli vain koko ajan juttua mieleen espanjaksi...

Kävelyn ohessa on vahingossa meikäläinen päässyt laihtumaan 1,7 kg eli suunta on oikea. Tänään oli taas "linjoihisi" -ryhmän kokous. Reippailin sinne (alamäkeen) ja join kiltisti porevettä (mieli teki kylmää olutta) ja  ja sitten puuskutin taas mäen ylös ennätysaikaan (kylmä valkoviini kutsui). Sitten tekaisin sitten meille hehtaarin kokoisen salaatin, jossa oli katkarapuja ja tonnikalaa.

Vaikka kävelyn makuun on päästy, niin nyt on ilmeisesti myös autokaupat kohta käsillä. Toivottavasti jo ensi viikolla on alla oma auto, ettei tarvitse tuolla isolla pakettiautolla enää haahuilla minnekään. Uusi tulokas ei ole uusi, mutta hyvin pidetty ja alle 50t kilometriä ajettu.  Meikäläinen, kun on tottunut siihen, että voin hypätä omaan autoon ja lähteä, niin on ollut tosi vaikea sopeutua siihen, että sitä autoa ei olekaan. Tosin tuo havainto, että pystyy sitä meikä kävellen liikkumaan näissä maisemissa, on helpottanut oloa.

Täällä alkaa olla kevät. Pensaat ja yms kasvit alkavat kukkia. Pihalla kukki jokin puu, arvioni mukaan kirsikka. Ehkä. Katsotaan, mitä hedelmiä tulee. Mustarastaat ja västäräkit painelevat pihalla ees taas. Ja kukkapenkissä kukkii hyasintteja. Ja näkyi olevan sinivuokkojakin. Erinäisiä muitakin kasveja kukkii, mutta nimistä ei ole mitään tietoa. Pitänee bongata jostain joku tietäjä....

Nyt tulee pikkuhiljaa uni silmään kaikkien urheilusuoritusten jälkeen... Jussi höpisee radioamatöörikavereiden kanssa (Skypellä Suomeen).

Helteitä pitelee... (13.6.2012)

Kesä on siis ihan kunnolla alkanut! Ollaan ylitetty jo +30 astetta pari päivää sitten, jolloin mittari näytti +34. Ja oli taatusti varjossa, sillä makuuhuoneen ikkunaan ei koskaan paista aurinko. Se on pohjoiseen päin ja talon toinen siipi estää moisen toiminnan.

Makuuhuoneessa olemme pitäneet ilmastointia päällä, säädettynä +26 asteeseen. No nyt tietysti joku saa kauhean hien päälle jo pelkästä ajatuksesta, mutta meille se on hyvä lämpö. Sähköhän maksaa täällä ihan maltaita eli jos lähtee etsimään jotain 20 asteen lämpötilaa, niin sähköyhtiö kyllä taputtaa karvaisia käsiään.  Ja tosiasia on, että keho tottuu korkeampaan lämpötilaan. Vettä kuluu päivällä jo kohtalaisia määriä ja uusi suosikkijuomani päivällä on ALKOHOLITON OLUT, JOKA ON MAUSTETTU SITRUUNALLA.  Sitä saa ihan tölkissä. Maistuu hieman simalle. Mutta tosi raikas. Ja sitten tietysti tuttu ja turvallinen aqua con gas eli kivennäisvesi.

Täällä Espanjassa pakkausten kierrätys on vielä lapsenkengissä Suomeen verrattuna. Mitään pullopantteja ei tunneta oli sitten kysymys lasi- tai muovipullosta. Mutta kaupunkimme Mijas yrittää edes edistää kierrätystä. Katujen varsille on tuotu lasipullojen ja muovi- sekä metallipakkausten keräyspömpelit, niin ja paperi sekä pahvi. Yritän tässä nyt kehitellä jonkin järkevän "kierrätyskassin", jossa olisi lokero eri tuotteille. Kaupassa käydään joka päivä ja samalla matkalla voisi tehdä "tyhjennyksen". Tämä on varmaan pisara meressä, mutta ainakin oma mieli on parempi, kun sekajätteeseen kiikutetaan sitten vaan muut jutut.

Tänään taas tallustelin mäen alas WeightWatcher's ryhmään. Ohjaajamme on jo jonkun aikaa muistutellut, että myös punnituspäivänä pitää syödä ja juoda normaalisti. Olen nyt 2 viikkoa tehnyt just niin. Ja paino putoaa enemmän, jos syö normaalin aamiasen, pienen välipalan sekä tankkaa ihan normaalisti vettä. Nimittäin viime viikolla oli -1,5 kg ja tällä viikolla -1,4 kg. Tähän asti olen syönyt aamiaisen ja vähän "jarrutellut" muuta syömistä ja juomista ennen ryhmää (kello 16). Tänään meitä oli vain 2 oppilasta ja ohjaaja. Toinen jäsen lähti melko rivakasti (haluaa katsoa Wimbledonia) eli siemailimme sitten ohjaajan kanssa valkoviiniä ja jutustelimme niitä näitä.

Kun kuu laskee ja aurinko nousee Andaluciassa... (4.6.2012)

Taas on elämä palautunut normaaliksi Suomen loman jälkeen.

Yksi kielikurssi on opiskeltu läpi ja täällä on keli muuttunut kesäiseksi eli päivällä +30-31 astetta, aurinkoista. Yöllä on sitten noin 22 astetta.

Ei tarvitse enää villasukkia sisällä. Armas aviomieheni liikkuu jo paljain jaloin, mutta se on mielestäni liioittelua - kyllä jotkut flipflopit jalassa pitää olla (ei se lattia nyt NIIN lämmin vielä ole). Untuvatäkistä olemme kyllä jo luopuneet.

Poikakissamme Misse meluaa aina öisin (noin kello 3) syystä, jota emme tiedä. Mutta on ilmeisesti joku vanhojen kissojen melko yleinen ilmiö. Tyttökissamme Lilla My kyllä nukkuisi koko yön (mitä nyt välillä herää kärttyisen näköisenä, kun Misse meluaa). Noh, Misse joutuu sitten kylppäriin rauhoittumaan omalle pyyhkeelle ja ruokakuppi viereen (se sama, joka on tarjoiltu jo iltasella keittiössä). Noin kello 7 on kuppi tyhjä ja Missellä pissihätä. Silloin kuuluu karjahdus ja henkilökunnan naispuolinen jäsen (=minä) käy päästämässä Missen ulos. Nyt karjahdus oli 7.40 ja satuin vilkaisemaan parvekkeelle ja näin SUUREN kuun (sen saman, jota olin ihastellut eri suunnasta eilen illalla). Menin ulos istumaan ja seurasin, kun kuu laski ja 15 minuuttia myöhemmin nousi sitten aurinko.  Misse rauhoittui ja ryhtyi nukkumaan Jussin repun päällä - meikä painui takaisin sänkyyn ja sitten nukuimme koko porukka vielä pari tuntia.

Retkellä Suomessa (26.5.2012)

Käväisin Suomessa lomalla toukokuun alussa eli pelmahdin paikalle 4.5. kello 2.10 aamuyöstä.
Sitten pirssillä Loviisaan ja nukkumisen yrittämistä. Juu - ei onnistunut, vasta kello 5.30 tienoilla nukahdin. Kello 9 soitti kello eli ylös ja toimiin:

Ensin rekisteriotteen kanssa katsastusasemalle saattamaan auto jälleen rekisteriin ja tämän jälkeen rivakka kävely apteekkiin saattamaan kassiin antihistamiinia. Koivu pikkaisen yllätti, olin sen jo unohtanut. Loppupäivä haahuilua sinne ja tänne ja sitten naapurin Kaitsu ystävällisesti vei Elimäelle, jotta sain auton hyppysiini. Kiitos Antille auton talvisijasta! Takaisin Loviisaan ja iltasella tietojen päivitystä naapurien kanssa.
Kaiken lisäksi vielä täysikuu tulossa, kuka se ei taas nuku!

Maanantaina aamusella auton kanssa Laakkoselle Hesaan, auto jäi sinne huoltoon. Metrolla ja junalla Tikkurilaan hampaiden huoltoon - ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Takaisin keskustaan, jossa kevyt lounas Jussin serkun kanssa. Marja Kurki on kirjoittanut kirjan, saimme sen omistuskirjoituksella. Tämän jälkeen ex-työpaikalle tervehdykselle. Sen jälkeen ihmetys auton kunnosta - pakko soittaa. Se ei ollutkaan valmis. Vaatimuksesta sijaisauto tilalle ja Espooseen tervehtimään hyviä ystäviä eli Anne ja Harri. Herkullinen illallinen.

Tiistaina aamulla kello 10 ilmoitus, että auto valmis. Hesaan. Pikaisesti takaisin Octavialla ja ystäväni Seijan kanssa Lapinjärvelle käyttämään hänen kissansa eläinlääkärissä.

Keskiviikko ja torstai haahuilua.

Perjantaina Tampereelle ja IhanaistenKauppaopistonNaisten kanssa illallinen! Kiitos seurasta Anne, Teija, Sirpa ja Sanna (järjestys epämääräinen - kaikille samanlainen kiitos). Launtaina ystäväni Anneli tuli hotellille ja otimme viiniä ja nautimme juustoja.

Sunnuntaina 13.5. (äitienpäivä) retki Mänttään ja tapasin Jaanan. Aloitimme Jaanan kanssa koulun vuonna 1968 ja jos en väärin muista, niin pääsimme ylioppillaaksi samalta luokalta ja nimenomaan Mäntän Klubilla. Jossa olin yötä. Olin ollut siellä yötä viimeksi vuonna 1967 syksyllä.

Maanantaina kävin naapuritalossa eli Pilvilinnassa, jossa asuimme noin kymmenen vuotta. Yllätyksekseni nimittäin ulko-ovi oli auki ja haahuilin ala-aulan läpi takakautta ulos. Jotenkin koko Mänttä ja talot oli muuttunut pienemmäksi. Leikimme "Pikkukatolla" ja "Pikkumetsässä" ja ne olivat muuttuneet tosi pieniksi.... jotenkin vissiin tuo maailman tuulissa haahuileminen muuttaa vanhat muistot pieniksi. Mutta ei tietenkään pienennä muistojen arvoa - ne ovat kaikki suuria! Ja kaikki sen aikaiset ystävätkin ovat vielä mielessä  - osaan tosin on side hävinnyt - mutta toivottavasti te kaikki olette vielä siellä jossain ja kaikki on kohdallaan.
Maanantaina vielä iltapäivällä kierto museoissa eli Gösta ja Gustaf. Göstassa olen käynyt monetkin kerra isän vieraiden ohella (=oli lapsia mukana ja ilmeisesti sosiaalinen tytär huolittiin myös mukaan). Mutta Gustaf oli myös elämys, sillä olin ollut siellä aikanaan töissä ylioppilaskesänä 1980. Nyt kiersimme oppaan kanssa koko avoinna olevan osan - hän oli aloittanut silloisen Serlachiuksen palveluksessa vuonna 1983 (meikä silloin jo Tampereella), mutta miellä oli monta tuttua ja jopa osto-osaston ihmisten sijainnin osasin vielä kertoa. Hyvä museo, kerta kaikkiaan. Ehkä vielä palaan sinne.

Maanantaina takaisin Loviisaan ja sitten taas normaalia kaupunkielämää (naapurin Ammi kouluun ja koulusta).
Keskiviikkona pienet kellarijengin kokoontumiset (torstai helapimpelipompelitorstai).
Perjantaina Hesassa tervehtimässä entistä työkaveri Katria ja entistä työkaveri Sirpaa.
Lauantaina ostoksia ja matkalaukun pakkaamista. Ei mennyt kiinni ja painoi liikaa. ONNEKSI ystävämme Mara oli tulossa Espanjaan samalla lennolla sunnuntaina. Sain tungettua osan tavaroista hänelle! Kiitos!

Lopputulema: Suomessa oli tosi kiire!

Terkkuja ja kaikille ja ehkä osan tapaan heinäkuussa!

Nyt Mijas on 30 astetta ja pilvetöntä!

Pääsiäistä odotellessa - ei pulaa kananmunista (4.4.2012)

Tänään oli taas keskiviikko eli Entulínea -päivä, kuten aina keskiviikkoisin. Onneksi ollaan edelleen oikeassa linjassa eli menee noin kilo viikossa POIS. Olen juuri ähminyt masun täyteen salaattia, jossa oli kauhea kasa katkarapuja. Ja tuoretta keitettyä parsaa, nam! Olen saanut parsa-addiktion. Silmät kiiluen suunnistan marketissa kohti parsaa. Vaikka en edes laita mitään hollandaise-kastiketta, niin on se vaan hyvää.
Tänään repäisin ja otin hieman Philadelphia -juustoa oheen (light). Maistui muuten tosi hyvältä! Niin ja tuon annoksen mukana siemaisin myös lasillisen valkoviiniä.

Ryhmässä pohdittiin pääsiäisen ja erityisesti suklaamunien turmiollisuutta. Nyt ette ikinä usko, mutta tämä on varmaan ihan ensimmäinen pääsiäinen, kun mulla ei ole mitään houkutusta rynnätä ostamaan pääsiäisen suklaa-ansoja. Mutta itse asiassa en ole hirveästi enää edes suklaan perään. Vanhuus ei tule yksin. Kaupat ovat kyllä pullollaan suklaamunia ja tipun muotoisia suklaaylläreitä. Mutta ei ole Mignon -munia kuin suomi-kaupoissa. Tavalliset suklaamunat eivät koskaan ole kiinnostaneet meikäläistä, vain Mignon. Ostin vain ruisleivän ja Jussille mämmiä (en voi sietää mämmiä). Lampaankinttu on jo ostettu ja punaviiniä. Ja juuri tänään tutkailin, että jaa - lähimarket onkin auki ihan normaalisti koko viikon. Ei ole kiinni edes perjantaina, vain sunnuntaina. Että ei pääse parsat loppumaan...

Täällä on ollut yllättävän viileä keli ja tuulista. Aurinko on kyllä osittain esillä, mutta kyllä meikäläinen vetää fleecen niskaan, kun menee ulos. Viime vuonna samaan aikaan oli hellettä.
Tänään kävimme myös hakemassa lähifarmilta kananmunia. Yksi naapuri kävi näyttämässä, että mistä hän hakee munia ja  samasta paikasta saa myös ostaa vuohenmaitojuustoa. Kiikutimme myös sinnepäin kasan kuivia leivänkannikoita vuohille. Emäntä halusi 6 munasta huikean euron, ostimme 12 ja maanantaina jo haimme 6. Pienen kinastelun jälkeen emäntä kuitenkin suvaitsi ottaa 5 euroa koko 18 munan satsista. Sain tolkutettua hänelle, että johan nyt marketissakin munat maksavat 2,50 euro per 6 kpl. Ei näillä pikkufarmareilla ole kovin leveä leipä, niin että voi sitä hieman tukea. Talvi on ollut tosi kuiva ja vuohillekin joutuvat kohta varmaan ostamaan syötävää. Että jos Suomessa on kananmunista pula - täällä ei. Nyt syömmekin sitten koko viikon aamiaiseksi kananmunia.

Yöllä vesisade! (20.3.2012)

Tänä talvena erittäin vähäiseksi jäänyt luonnonvara, nimittäin sade ilmaantui myöhään illalla. Mutta aamusella jo aurinko paistoi iloisesti.

Jussi lähti patikoimaan suomalaisten kanssa Mijas -vuorelle ja meikä lähti rakosta huolimatta kävelemään Los Bolichesiin. Mainittakoon, että olin eilen löytänyt rakkolaastareita Euromarketista. Melkein kesti ees taas kävelyn (n. 12 km) mutta ihan viimeisen ylämäen kohdalla paluumatkalla tunsin, että nyt taisi laastari olla omilla teillään.  Pääsin kuitenkin ontumaan kotiin. Kovin lämmin päivä ei ollut, tuuli pohjoisesta ja itse asiassa nyt iltapäivällä alkoi olla tosi navakka viuhuminen. Olemme siis kuitenkin reippailleet siitä huolimatta.

Uni maittanee jälleen ensi yönä....

Vuorella vaeltamassa (18.3.2012)

Lähdimme vaeltamaan Mijas-vuorelle. Koska meikäläisen kunto on kehno, niin vaelsimme taas helpon reitin. Muuten olisi mennyt hyvin, mutta iskias tömähti viimeisessä alamäessa. Joka on siis tyyliin 90 asteen kulma. Noh, Jussi kävi haki hakemassa auton loppupaikkaan ja  koipi oli onneksi tokeentunut parinkymmenen minuutin levosta. Eli meikäläisen kunto olisi jaksanut, mutta onneton koipi eli iskias ei sallinut kovinkaan nopeaa menoa! Niin ja tuli yksi rakkokin, kun en ollut ostanut vaellussukkia. Sukat meni myttyyn ja sen seurauksena tuli rakko. Harmi. Noh, ensi kerralla tiedän paremmin ja ei tule myttysukkaongelmaa.

Onneksi tein ruuan valmiiksi jo eilen  eli vain liedelle kuumenemaan ja sitten syömään. Ja nyt on syöty ja aurinko laskenut ja taidamme mekin laskeutua unten maillen....

Hyvää yötä!

Pretérito indefinido -in my mind (16.3.2012)

On se aika vaikea. Vieläkin joutuu tankkaamaan. Nimittäin pretérito indefinido. Jösses!
Mä en varmaan ole vielä ollut täällä tarpeeksi kauan ymmärtääkseni, että milloin sitä käytetään. Se on varmaan joku sisäpiirin juttu. Puff!

Mutta siis nyt on noin suurinpiirtein selvitetty kielikurssi A2, joo. Bertrand potkaistiin pois ryhmästä -puhui liian hyvin espanjaa. Me muut sitten jatkoimme sinnikkäästi. Suomalaiset ei tiedä lainkaan menneen aikamuodon hienouksista. Se oli mikä oli. Mutta espanjassa se oli  ja sitten ja sillä ei ole yhteyttä nykytilaan. Tai sitten sillä on. ÖÖH!  Jos siis on niin, se on perfecto ja jos ei niin indefenido. ARGH! Meikä kun on muutenkin kielioppisääntöjen ihmelapsi..joo. Onneksi kaikki lukion kieltenopettajat on vissiin siirtynet (ehkä) kieltenopettajien taivaaseen. Tai sitten Aurinkorannikolle.

Noh, onneksi oli taas Aurinkorannikon radioamatöörien säännöllisen epävirallinen lounas -kokoontuminen. Emme miettineet pretéritoa.
Söimme hyvän buffet-lounaan Fuengirolassa ravintolassa nimeltä Don Q.

Hyvää viikonloppua!

Taas istutaan opiskelemassa espanjaa (12.3.2012)

Viime viikko vierähti ystävämme Seijan vierailun kanssa. Paineltiin vähän sinne ja tänne katselemaan paikkoja. Ja juotiin paljon valkoviiniä. Ihailtiin täysikuuta ja hienoa kuunsiltaa Välimerellä. Käytiin kirppiksellä (se ei ole ihan pieni). Ajeltiin vuoristoteitä ja tavallisia teitä.

Nyt taas takaisin ruotuun eli koulunpenkillä on taas istuttu tänään ja siinä se loppuviikko sitten vierähtää. Nyt meitä on 4 kurssilla suorittamassa tasoa A2/B1. Edellisen kurssin Jukka sekä uusina Bertrand (ranskalainen) ja Bradley (yhdysvaltalainen). Tosin Bertrand puhuu kyllä paljon paremmin espanjaa, kuin me kolme. Mä olen taas vähän ymmälläni noiden kielioppinimitysten kanssa. Pitää käydä lunttaamassa espanja-englanti oppikirjasta, jotta mitä tarkoittaa englanniksi. Taidan ottaa kirjan mukaan huomenna - helpottaa harratustoimintaa, kun näkee englanninkielisen esimerkkilauseen. Meikäläiselle ei suomenkielisestä versiosta ole mitään hyötyä.

Tänä aamuna oli kiva lähteä bussilla, kun aurinko oli jo noussut. Päivä pitenee täälläkin. Mutta onneksi kesällä yöllä on pimeää. Meikäläisellä kun on sellainen ongelma, että kun aurinko nousee, niin mä herään. Eikä sitten nukuta yhtään - ennen kuin aurinko laskee. Joka Suomessa oltaessa on hieman rasittavaa, varsinkin jos on menossa töihin aamulla. Nyt menen tutkimaan uutta tuttavuutta eli espanjaksi pretérito indefinido. Joo.

Terkkuja subtrooppiselta alueelta! (5.3.2012)

Kävimme hakemassa ystävämme Seijan Málagan lentokentältä ja nyt on syöty ja otettu viiniä ja ihailtu kaupunkia terassilta.

Tänään tosi lämmin päivä, ihan ollaan istuskeltu ulkona.

Kevättä ilmassa...ja auto pihassa (3.3.2012)

Tänään oli oikein lämmin ja aurinkoinen päivä. Lähipöheikön krassit kukkivat innokkaasti. Naapurifarmin kukkokin kiekuu entistä riehakkaammin (jopa iltapäivällä...) ja mustarastaat sekä varpuset mekkaloivat innolla, niin ja kuhankeittäjä.

Nyt meillä on sitten se uusvanha auto eli Opel Corsa. Vm on 1999 ja mittarissa joku 55t kilometriä. Pari klommot ja naarmut, kuten espanjalaisissa autoissa aina on. Sopivan pieni, mutta riittävän tilava meille ja satunnaisille vieraille. Epämääräisen hopeanvärinen. Kulkee eteen ja taakse. OMA AUTO! JIPII!  Otan kuvia, kun ehdin....

Liikkuminen kannattaa aina! (22.2.2012)

Olen tänään kävellyt reippaasti Fuengirolaan, tarkemmin sanoen Los Bolichesiin ja taas takaisin meille. Kilometrejä tulee 12 (ja se viimeinen on se ylämäki...) Kyllä nyt taitaa ensi yönä nukuttaa. Mutta ihan hyvä se on pari kertaa viikossa tehdä tuollainen kävelyretki. Kun ei tuosta meidän Jussista kyllä ole kaveriksi, jos vaikka innostuisi golfista. Häntä kun ei kiinnosta golf pätkääkään. Nooh, pysyttelen siis kävelyssä ja espanjan opiskelussa, toistaiseksi.

Lisäksi innostuin vähentämään saavutettua ulottuvuutta eli liityin Painonvartijoihin. Tai siis sillä nimellähän kyseistä organisaatiota ei enää ole, Suomesta kun se on lopetettu. Täällä Espanjassa käydään Entulínea -nimisessä ryhmässä. Eli vapaasti kääntäen "linjoihisi". Juu. Noh, koska olen vielä vähän noviisi tuon kielen kanssa, niin menin varmuuden vuoksi englanninkieliseen ryhmään eli Weight Watchers. Se kokoontuu tuossa 2 km päässä eli voi kävellä ees taas. Olenhan takavuosina ollut Suomessakin kokouksissa, mutta yhdessäkään eivät ryhmän jäsenet ole juoneet olutta. Ryhmä kokoontuu nimittäin ravintolassa ja siellä siis nautitaan mitä kukin nyt sitten haluaa; olutta, viiniä, vettä. Ja oli meno muutenkin rennompaa kuin Suomessa. Ei sitä tarvitse olla millään nälkäkuurilla, kyllä saa syödä ihan kylläkseen. Ja nauttia sitä viiniäkin. Kyse on vain valinnoista.

Ja huomenna taas kielitunneille. Pitää muistaa tehdä kotitehtävät, ettei saa satikutia.

Lottovoittaja! (19.2.2012)

Suuren lottokuumeen vallassa tein eilen pari riviä lottoa netissä. Ja satuin samalla tarkistamaan, että onko edellisillä kierroksilta tullut voittoja. Juu, olin lokakuussa voittanut 2 x 1 €.
OLEN LOTTOVOITTAJA!  Mutta se eilinen potti meni kyllä sivu suun. Noh, life goes on!

Olemme kärvistelleet poikkeuksellisen kylmässä säässä jo monta viikkoa. Perjantaina kello 00.50 heräsin ukkosen jyrinään. Mitään sellaista ei oltu luvattu eikä myöskään sadetta. Mutta loikkasimme ylös sängystä kiskomaan tietokoneet yms pois sähköstä. Ja sitten tulikin jo välähdys ja pamahdus eli melko lähellä. Siinä sitä sitten rytisi ja välkkyi toista tuntia ja vettä tuli kuin saavista. Aamusella jyrähtely alkoi uudelleen, mutta häipyi sitten. Vettä tosin satoi koko päivän ajan. Ei täällä paljon vettä olekaan satanut, niin että ihan hyvä oli luonnolle.

Eilen oli jälleen aurinkoista ja ihan kohtuullisen lämmintä. Mutta tänään lämpötila pomppasi ja saimme tehdä sunnuntai-kävelyn ihan hellesäässä. Suomessa on kuulema lunta tullut ihan kotitarpeiksi. Tajusin ip, että on laskiassunnuntai ja söimme Jalostajan hernesoppaa. Eipä ole ennen sitä tullutkaan syötyä tähän vuodenaikaan ulkona parvekkeella.

Sähkökatkot ovat täällä tosi yleisiä ja tässä parina yönä onkin ollut muutaman tunnin katkoksia. Ja juuri tällä hetkellä ovat sähköt taas poikki. Yksi syy siihen, miksi keittiössä on vain 1 levy sähköllä ja 3 on kaasulla. Meillä on kaasuhälytin ja siksi sitä aina tietää, että koska sähkö menee poikki: hälytin piippaa. Ja kun sähköt jälleen palaavat, piippaa hälytin 2 kertaa. Uuni on sähköllä, mutta eilen juuri tajusin, että siinäkin on sähkökatkovarmistus: jos uuni oli päällä, kun sähköt menivat poikki, niin sähköjen palattua uuni ei ole päällä.

Kohti tasoa A2 (6.2.2012)

Aamulla 7.30 bussilla Fuengirolasta kohti Marbellaa. Bussilipun hintakin oli noussut 12 senttiä. Mutta ottaen huomioon, että summalla 3,05 saa ajaa 30 km, niin ei nyt ole niin paha hinta.

Matkan edetessä voi seurata auringon nousua, kun bussi kurvaa rantatietä pitkin. Tänä aamuna Afrikan puolen vuoret näkyivät erityisen hyvin.

Onneksi aamu oli hieman lämpimämpi, +13 astetta. En vielä tiennyt, minkälainen kielikurssin ryhmä tulee olemaan, mutta perillä se selvisi. Meitä on yhteensä kolme: jo edelliseltä jaksolta tuttu Marie (englantilainen) ja uutena Jukka (yllätys, yllätys - suomalainen). Ja tuttu opettajamme Beatriz eli la professora. Niin sitä taas väännettiin verbiä ja lausetta 5 tuntia putkeen ja paluumatkalla bussissa oli hieman nuutunut olo. Mutta mutisin urheasti verbintaivutuksia. Auringonpaiste toki helpotti oloa ja lämpötila oli kohonnut +20 asteeseen.

Kotiin ja kotitehtävien kimppuun. Nyt on jo tosi, tosi nuutunut olo, mutta vielä pitäisi kirjoittaa yksi kirjallinen harjoitus. Niin että menen takaisin sorvin ääreen.

Buena noche, amígos!

Hampaiden kalina on jatkunut... (4.2.2012)

Huh, en pistänyt nenääni ulos lainkaan. Jos mahdollista, niin tuuli vielä enemmän kuin eilen ja vaikka aurinko paistoi, niin ulkolämpötila oli vain 10 astetta. Kissatkaan eivät halunneet ulkoilla kuin pikaisesti.

Jussi joutui eilen liikenneonnetomuuden uhriksi. Oli odotellut skootterin kanssa sopivaa väliä isossa kiertoliittymässä  ja sitten yksi Audi oli pamauttanut skootterin perään ja Jussi ynnä skootteri lennähtivät mukkelismakkelis katuun. Skootteriin tuli naarmuja, Jussiin ei onneksi. Audi-kuski oli heti myötänyt syyllisyytensä ja läheisestä autokorjaamosta oli löytynyt vakuutusyhtiölle tehtävä ilmoituslomake ja se oli huolella täytetty. Audimies puhui onneksi englantia, niin että saivat selvitettyä juttunsa. Meillä on hakusessa auto tuon ison ja ruman tilalle. Iso ja ruma on siis meidän vm 1995 Ford Transit pakettiauto. Joka on niin iso ja ruma, että kaikki espanjalaisetkin väistävät sitä. Tosin kyyti on näillä kaduilla melko kuoppaista, koska joka paikassa on korotettuja suojateitä ja muita hidastenyppyjä. Ja sellaiseen kun Transitilla töräyttää, niin tavaratilassa kaikki hypähtää 30 cm. Jussi erehtyi kerran laittamaan kananmunapakkauksen tavatilaan irrallaan. Oli sitten kuulema munakokkeli valunut tässä parkkipaikalla ulos ovesta.... hohhoijaa!

Maanantaina taas Marbellaan kielikurssille. Koska menen bussilla, ja matka kestää tunnin, niin pitää hypätä ylös sängystä jo 6.30, jotta ehtii 7.30 bussiin. Eikä tuo bussikyyti paljon poikkea suomalaisesta vastaavasta, ainakaan aamusella mennessä. Ensin värjöttelemme linja-autoasemalla pimeässä. Kaikilla on pipo vedettynä mahdollisimman syvälle, toppatakki ja hanskat. Bussin sisälämpötila on sama kuin ulkolämpötila (noin 8 astetta); sillä ei ole ehditty vielä ajaa sinä aamuna. Peffat jäässä ja tuppisuisina köröttelemme sitten kohti Marbellaa. Paluumatka iltapäivällä on mukavampi, koska aurinko on ehtinyt lämmittää bussin mukavasti ja matkustajat kälättävät keskenään. Jankkaan espanjan verbejä ja salakuuntelen muiden matkustajien juttuja...

Kylmä päivä Andaluciassa! (3.2.2012)

Hola!

Suomessa kärvistellään kunnon pakkasissa ja netistä luin, että liikennekin on ollut kaaoksessa Uudellamaalla (tiedän siis mitä se voi olla, nimimerkki: matkamittariin kertyi 50000 km per vuosi Loviisa-Helsinki matkoja). Mutta on se Siperian kylmä ennättänyt tänne Aurinkorannikollekin. Aamulla mittari näytti +4,2 astetta ja silloin aurinko oli jo paistanut pari tuntia. Oman lisänsä tuo tuuli, joka hipoo myrskylukemia.

Tänään olimme Jussin kanssa Aurinkorannikon radioamatöörien epävirallisella lounaalla. Niitä on aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Hieman myöhästyimme, koska meillä oli treffit kampaajan kanssa sovittuna ennen sitä. Mutta paikalla oli noin 12 henkeä eli amatöörejä vaimoineen. Meikäläinen tuntee näissä tilaisuuksissa itsensä aina tosi nuoreksi  meidän Jussi on nimittäin nuorin amatööri ja hänellekin kolahtaa kohta mittariin 63 vuotta. Meikäläinen on ihan teini-ikäinen....  jihaa!

Niin ja sitten perjantain kunniaksi kooste mielenkiintoisesta artikkelista, jonka luin netistä menneellä viikolla...miettikääpä listaa...kolahtaako? Luin listan läpi ja totesin, että ehkä elämänkatsomusohjeeni on ollut oikein eli:

Tee se, mkä oikealta tuntuu, ettei tarvitse sitten vanhainkodissa kiikkustuolissa tarvitse katua, että ei sitten tullut sitäkään tehtyä....

Mutta toki jokainen saa tehdä mitä haluaa, siihen en lähde puuttumaan...

"Parantumattomasti sairaita hoitanut Bronnie Ware tietää, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Waren potilaita olivat ne, jotka olivat halunneet palta sairaalasta kotiinsa kuolemaan. Sairaanhoitajan kokemuksista on tulossa myös kirja. Verkkosivuillaan hän paljastaa, mitkä ovat viisi yleisintä asiaa, joita kuoleva ihminen katuu.

1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Lähde: Bronnie Waren kotisivu Inspiration and Chai / Iltalehti

Bussissa ja tasotestissä (1.12.2011)

1.12.2011

Holá Amigos!

No niin, nyt on sitten kieliopiskelut polkaistu käyntiin eli käyty Marbellassa tasotestissä .

Meikä ja kaksi englantilaista daamia ahertaa 12.-23.12. viitenä päivänä viikossa viiden tunnin ajan.
Olemme kaikki tasolla A1 (alin taso on A0 = ei ymmärrä yhtään mitään). Onneksi professori (kurssi on Málagan yliopiston järjestämä) puhuu selvästi artikuloiden. Ja ymmärsin valehtelematta yli 90% siitä mitä hän sanoi . Hän puhuu meille vain espanjaa (mutta osaa kyllä englantia). Noh, nämä 2 kurssikaveriani ovat kyllä onnistuneet asumaan täällä jo 6 vuoden ajan, ilman että espanjan kieli on tarttunut.

Mutta toisaalta - pystyyhän Fuengirolassakin hoitelemaan kaikki asiat suomeksi, jos niin haluaa. Kehdosta hautaan, sanoakseni. Kurssipaikkana meillä on vanha sairaala, joka sijaitsee Marbellan vanhassa kaupungissa ja on kunnostettu kultturikeskukseksi. Ympärillä on tietysti lukuisia kahviloita ja pieniä kauppoja. Eli sinänsä ihan mukava paikka.

Ja ennen kielitestiä tuli tehtyä bussinkäytöntasotesti välillä Fuengirola - Marbella.  Kulkuväline kuukahti eilen ja joutui Fordin korjaamolle. Ja meikäläinen joutui ekan kerran täällä bussiin.  Sain ostettua Fuengirolasta lipun Marbellaan. Tunnin verran suhasimme nivelbussilla rantatietä seuraillen kohti Marbellaa (matka on noin
30 km) ja osasin jäädä oikealla pysäkillä pois. Bussissa oli sekaisin turistia ja paikallista ja riitti menoa ja meininkiä  ja desibelitaso oli sen mukainen. Testin jälkeen taas paluumatka Fuengirolaan linja-autoasemalle. Ja koska auto on pajalla, lähdinkin sitten tallustelemaan kotia kohti. Meni siinä tunti 20 minuuttia. Kuntoilu on hyvästä. Olisin päässyt kyllä viimeiset kilometrit (ja varsinkin tämän viimeisen ylämäkiosuuden)  "paikallispikkubussilla", joka suhaa vanhaa tietä tuonne Mijaksen kylään tästä meidän ohi. Mutta koska sää oli aurinkoinen, niin kävelin. Juu, välillä teki mieli pysähtyä virvokkeelle, mutta sinnikkästi vain laitoin tossua toisen eteen.

Jaa-a, nyt taidan mennä kissojen seuraksi terassille!

Aurinkoista sunnuntaita! (4.12.2011)

4.12.2011

Aamusta alkaen on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta, kuten eilenkin.

Teimme ylämäkikävelyn eli kävelimme pientä paikallistietä pitkin kohti Mijaksen kylää. Sinne asti emme tosin vielä meikäläisen kunnolla päässeet, ehkä joskus kevään kuluessa. Matkaa ei ole kuin 6 km, mutta nousua piisaa. Asumme 150m korkeudessa ja Mijas on 400 m. Nooh, harjoitus tekee mestarin. Ensi sunnuntaina talsitaan hieman pidemmälle. Ja ehkä nettiyhteyskin on parempi eli otetaan kamera mukaan ja laitetaan hieman kuvia kaikkien iloksi!

Auringon laskiessa näemme Afrikan puolen vuoret, jotka päivällä ovat näkymättömissä. Ja tänäänkin niitä sai ihastella.