Aamulla kurkkasin tuossa hieman ennen kello 6 parvekkeelle ja ulkona satoi hiljakseen! Kyllä ennuste ihan sitä sadetta oli luvannutkin, mutta tähän asti sadepilvet ovat kuivuneet pois...
Koko paivän jaksoi sadella, välillä tuli joku rankkakin kuuro. Luonnolle sade tekee todella hyvää. Tiet muuttuvat täällä näin ensimmäisillä sateilla petollisen liukkaiksi. Kuuma kesä puskee asfaltista öljyn esille ja samoin autoista valuva öljy on jäänyt kaduille. Ja kun siihen päälle pukataan vettä, niin liukasta on. Jussi on visusti pysynyt poissa skootterin selästä tänään.
Rankemmat kuurothan saavat aikaan sen, että tuo meidän ala/ylämäki muuttuu joeksi. Jolloin nokilaiset jalkineet ovat kovaa valuuttaa...
Jahas, nyt täytynee vetäytyä, sillä meikäläisellä on taas kello 7 meno... mutta onneksi pääsee sitten kello 15 kotiin!
26.9.2012
22.9.2012
Se on syksy nyt!
AEMET:n (Espanjan valtion ilmatieteen laitos) mukaan astronomian mukainen syksy saapui Espanjaan
tänään lauantaina klo 16.49 (penisulaarista aikaa).
Ja itse asiassa eilen aamulla töihin mennessä, tuossa 7.30 maissa oli ilmassa aistittavissa pientä syksyn tuntua. Lämpötilakin laskee tuonne 20 asteen tienoille öisin. Just nyt ulkona on varjossa 27 astetta, niin että ei se lämpötila ihan hirveän paljon ole laskenut. Mutta heti kun aurinko humpsahtaa mailleen, niin tuntee kuinka viileys valtaa alaa.
Ei tule hiki, kun puskemme lähiravintolasta ylämäkeen kohti kotia!
tänään lauantaina klo 16.49 (penisulaarista aikaa).
Ja itse asiassa eilen aamulla töihin mennessä, tuossa 7.30 maissa oli ilmassa aistittavissa pientä syksyn tuntua. Lämpötilakin laskee tuonne 20 asteen tienoille öisin. Just nyt ulkona on varjossa 27 astetta, niin että ei se lämpötila ihan hirveän paljon ole laskenut. Mutta heti kun aurinko humpsahtaa mailleen, niin tuntee kuinka viileys valtaa alaa.
Ei tule hiki, kun puskemme lähiravintolasta ylämäkeen kohti kotia!
16.9.2012
Kierrätys kunniaan!
Mielenkiintoista todeta, miten nopeasti kierrätys saattaa ottaa tuulta purjeiden alle.
Kaupunkimme Mijas uusi keväällä jätteenkeräyslaatikot ja nyt katujen varsilla on omat pöntöt eri jätelajeille eli lasi, paperi&pahvi, muovi&metalli, vaate&kenkäkeräys sekä biojäte. Meidänkin jokapäiväinen sekäjäteroskispussi (joka viedään taloyhtiön roskikseen) on kutistunut olemattomiin, piti hankkia pienempi roska-astia. Vanhasta tuli muovin&metallin keräysastia.
Kauppareissulla ajetaan keräyspisteiden ohi ja samalla tömpsäytetään sinne lajitellut jätteet. Ja pömpeleitä ihan oikeasti käytetään paljon, aina on joku toinenkin samalla asialla. Pöntöt tyhjennetään joka päivä (myös viikonloppuna). Ja mööpeleistä yms pääsee kätevästi eroon soittamalla kaupungin keräysnumeroon; tulevat hakemaan pihalta.
Mutta tiedättekös, mitä uusia työntekijöitä on kaupungille palkattu? Roskapoliisit! Joo-o! Nähdessään roskakasoja tai pusseja pitkin ja poikin he yrittävät selvittää, kuka on roskat siihen jättänyt. Ja iso sakko napsahtaa, jos tekijä jää kiinni. Myös kaupunkilaisia kehotetaan soittamaan kaupungille, jos havaitsevat jonkun roskakasan ilmestyneen lähimaastoon. Niin se täällä etelässäkin alkaa ajatus kierrätyksestä juurtua ihmisten mieliin... ja kouluissakin nämä jätepoliisit käyvät tekemässä valistustyötä. Pari kaupunkia on nimittäin satsannut rahaa yhteiseen jätteenkäsittelylaitokseen ja mitä vähemmän jätettä kaatopaikalle päätyy, sitä enemmän kunnat säästävät rahaa. Ja talouskriisin kurimuksessa kaikki rahanmenon väheneminen on hyvästä. Meille se merkitsee jätehuollosta perittävän kustannuksen pysymistä ennallaan tai peräti pienentymistä.
Suomessahan ollaan siinä mielessä pidemmällä, että lasi- ja muovipulloilla sekä tölkeillä on pantit, mikä houkuttaa niiden palauttamiseen. Tosin jo asuessamme edesmenneessä Liljendalissa omakotitalossa lajittelimme innokkaasti. Oli tietysti kompostori biojätteelle. Lisäksi metalli ja lasi kerättiin astioihin ja myös paperi ja kartonki. Tämähän vähensi siitä pihalla seisovasta roskiksesta jätettä eli tyhjennysväli voitiin harventaa olemaan kerran kuussa. Mikä oli selvää rahansäästöä. Loviisassa käytiin kuitenkin kaupassa ja matkan varrella oli kätevästi keräyspiste.
Kaupunkimme Mijas uusi keväällä jätteenkeräyslaatikot ja nyt katujen varsilla on omat pöntöt eri jätelajeille eli lasi, paperi&pahvi, muovi&metalli, vaate&kenkäkeräys sekä biojäte. Meidänkin jokapäiväinen sekäjäteroskispussi (joka viedään taloyhtiön roskikseen) on kutistunut olemattomiin, piti hankkia pienempi roska-astia. Vanhasta tuli muovin&metallin keräysastia.
Kauppareissulla ajetaan keräyspisteiden ohi ja samalla tömpsäytetään sinne lajitellut jätteet. Ja pömpeleitä ihan oikeasti käytetään paljon, aina on joku toinenkin samalla asialla. Pöntöt tyhjennetään joka päivä (myös viikonloppuna). Ja mööpeleistä yms pääsee kätevästi eroon soittamalla kaupungin keräysnumeroon; tulevat hakemaan pihalta.
Mutta tiedättekös, mitä uusia työntekijöitä on kaupungille palkattu? Roskapoliisit! Joo-o! Nähdessään roskakasoja tai pusseja pitkin ja poikin he yrittävät selvittää, kuka on roskat siihen jättänyt. Ja iso sakko napsahtaa, jos tekijä jää kiinni. Myös kaupunkilaisia kehotetaan soittamaan kaupungille, jos havaitsevat jonkun roskakasan ilmestyneen lähimaastoon. Niin se täällä etelässäkin alkaa ajatus kierrätyksestä juurtua ihmisten mieliin... ja kouluissakin nämä jätepoliisit käyvät tekemässä valistustyötä. Pari kaupunkia on nimittäin satsannut rahaa yhteiseen jätteenkäsittelylaitokseen ja mitä vähemmän jätettä kaatopaikalle päätyy, sitä enemmän kunnat säästävät rahaa. Ja talouskriisin kurimuksessa kaikki rahanmenon väheneminen on hyvästä. Meille se merkitsee jätehuollosta perittävän kustannuksen pysymistä ennallaan tai peräti pienentymistä.
Suomessahan ollaan siinä mielessä pidemmällä, että lasi- ja muovipulloilla sekä tölkeillä on pantit, mikä houkuttaa niiden palauttamiseen. Tosin jo asuessamme edesmenneessä Liljendalissa omakotitalossa lajittelimme innokkaasti. Oli tietysti kompostori biojätteelle. Lisäksi metalli ja lasi kerättiin astioihin ja myös paperi ja kartonki. Tämähän vähensi siitä pihalla seisovasta roskiksesta jätettä eli tyhjennysväli voitiin harventaa olemaan kerran kuussa. Mikä oli selvää rahansäästöä. Loviisassa käytiin kuitenkin kaupassa ja matkan varrella oli kätevästi keräyspiste.
15.9.2012
Maastopaloja ja töitä
Täällä ei ole satanut kuukausiin ja torstaina 20.8. syttyi todella voimakas maastopalo melko lähellä meitä. Tuuli kävi lisäksi suoraan tännepäin. Huomasimme itse palon noin kello 20, kun istuimme syömässä parvekkeella ja aloin tutkailla, että miksi aurinko meni "pilveen", juu jäi savupilven taakse.
Palo oli lähimmillään noin 3 km päässä, mutta meidän onneksemme tuuli kääntyi ja palo jatkoi matkaansa länteen kohti Calahondaa ja Marbellaa. Ensimmäisen yön palo oli eteni täysin hallitsemattomasti, sillä lentävää sammutuskalustoa ei voi käyttää yöllä. Ja maaston korkeuserot kun ovat huomattavat, niin maitse liikkuvat sammutusjoukot eivät ihan minne tahansa pääse.
Nämä kaksi kuvaa on otettu parvekkeeltamme. Ylempi noin kello 20.30 ja alempi tuossa kello 22 maissa.
(copyright Jussi I.)
Tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, koska tuli eteni todella nopeasti. Aamun tullen pääsivät lentävät sammutusjoukot töihin ja sammutusta jatkettiin aina lauantaihin asti. Yhteensä yli 8200 hehtaaria paloi ja noin sata taloa tuhoutui. Yksi ihminen kuoli ja 2 on edelleen kriittisessä tilassa; yli 50% ihosta on palanut (2. ja 3. asteen palovammoja). Ja kaikki alkoi siitä, että joku älypää keksi ruveta polttamaan puutarhajätettä. Kaikki on niin rutikuivaa, että lopputulos oli ihan sama, kuin olisi lorottanut bensaa maastoon ja heittänyt tikun perään. Poliisi pääsi ilmeisesti heti perille siitä, kenen toimesta palo alkoi.
Meikäläinen nukkui hieman levottomasti tuon ekan yön, kävin parvekkeella aina 2 tunnin välein tarkkailemassa. Puolenyön jälkeen huomasin, että liekit eivät enää loimottaneet samalla tavalla kun tuossa alemmassa kuvassa. Silloin tuuli oli kääntynyt ja palon suunta muuttui. Vielä perjantaina illallakin näkyi palorintama kaukana vuorilla. Laukku on edelleen pakattuna sen jäljiltä eli jos tulee lähtö evakkoon.
Aloitin tuolloin samaisena päivänä eli 30.8. työt Fuengirolassa. Olen Argentan call centerissä ja työpaikan sain varmaan pitkälti sen takia, että puhun ruotsia ja olin jo paikan päällä. Ei siis mitään asunnon etsimistä jne.
Torstaina 13.9. noin 16.20 syttyi jälleen maastopalo ja nyt täällä meillä Campo Mijasissa noin kilometrin päässä meistä. Jotkut remonttireiskat olivat vedelleen rälläkällä rautatankoja poikki ja kipinäsuihku oli lentänyt maastoon. Huomattuaan, että oho! mitä tulikaan tehtyä, reiskat hyppäsivät autoon ja pakenivat paikalta. Viereisessä talossa työskennellyt muurari näki tapahtuman ja otti rekisterinumeron ylös ja soitti hätänumeroon palosta. Poliisi kävi sitten samana iltana keräämässä reiskat telkien taa. Noin kolmisen tuntia suhasivat helikopterit ees taas pudottaen sammutusvettä alueelle ja saivat sitten onneksi tilanteen haltuun. Ei palanut kuin 2 hehtaaria eikä tullut henkilövahinkoja.
Jussi laittoi mulle tekstarin, kun huomasi savun ja oli käynyt katsomassa missä se on. Päätimme, että lähden Fuengirolasta kävellen kotiin, sillä paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja painui ees taas. Päätös olikin oikea, sillä hölkätessäni tietä ylöspäin oli ensimmäinen tiesulku tuossa noin kilometrin päässä meiltä ja seuraava 200 m myöhemmin. Eli Jussi olisi kyllä päässyt alas hakemaan, mutta ylös emme enää olisikaan autolla päässeet. Parempi, että hän jäi kotiin tarkkailemaan tilannetta. Jos olisi tullut lähtö, niin kissat olisi pitänyt saada autoon.
Jalankulkija sai ihan rauhassa taivaltaa ylöspäin. Tein henkilökohtaisen ennätyksen ajallisesti. Normaalisti mulla menee 1,5 tuntia, jos kävelen Fuengirolasta kotiin (kun se viimeinen kilometri on tosi jyrkkää ylämäkeä). Nyt ei mennyt kuin tunti ja mulla oli sentään sandaalit jalassa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat jalkineet pitempään kävelyyn.
Mutta onneksi täällä ryhdytään todella rivakasti sammutustoimiin. Jussi sanoi, että helikoptereiden lisäksi sammutuslentokone oli myös käynyt pudottamassa vesimassan palopaikalle. Lentokoneet pystyvät ottamaan monin verroin enemmän vettä kun helikopterit.
Toivottavati tämä oli viimeinen palo pitkään aikaan - ja täällä todella toivotaan, että syksyn sateet alkaisivat pian....
Palo oli lähimmillään noin 3 km päässä, mutta meidän onneksemme tuuli kääntyi ja palo jatkoi matkaansa länteen kohti Calahondaa ja Marbellaa. Ensimmäisen yön palo oli eteni täysin hallitsemattomasti, sillä lentävää sammutuskalustoa ei voi käyttää yöllä. Ja maaston korkeuserot kun ovat huomattavat, niin maitse liikkuvat sammutusjoukot eivät ihan minne tahansa pääse.
(copyright Jussi I.)
Tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, koska tuli eteni todella nopeasti. Aamun tullen pääsivät lentävät sammutusjoukot töihin ja sammutusta jatkettiin aina lauantaihin asti. Yhteensä yli 8200 hehtaaria paloi ja noin sata taloa tuhoutui. Yksi ihminen kuoli ja 2 on edelleen kriittisessä tilassa; yli 50% ihosta on palanut (2. ja 3. asteen palovammoja). Ja kaikki alkoi siitä, että joku älypää keksi ruveta polttamaan puutarhajätettä. Kaikki on niin rutikuivaa, että lopputulos oli ihan sama, kuin olisi lorottanut bensaa maastoon ja heittänyt tikun perään. Poliisi pääsi ilmeisesti heti perille siitä, kenen toimesta palo alkoi.
Meikäläinen nukkui hieman levottomasti tuon ekan yön, kävin parvekkeella aina 2 tunnin välein tarkkailemassa. Puolenyön jälkeen huomasin, että liekit eivät enää loimottaneet samalla tavalla kun tuossa alemmassa kuvassa. Silloin tuuli oli kääntynyt ja palon suunta muuttui. Vielä perjantaina illallakin näkyi palorintama kaukana vuorilla. Laukku on edelleen pakattuna sen jäljiltä eli jos tulee lähtö evakkoon.
Aloitin tuolloin samaisena päivänä eli 30.8. työt Fuengirolassa. Olen Argentan call centerissä ja työpaikan sain varmaan pitkälti sen takia, että puhun ruotsia ja olin jo paikan päällä. Ei siis mitään asunnon etsimistä jne.
Torstaina 13.9. noin 16.20 syttyi jälleen maastopalo ja nyt täällä meillä Campo Mijasissa noin kilometrin päässä meistä. Jotkut remonttireiskat olivat vedelleen rälläkällä rautatankoja poikki ja kipinäsuihku oli lentänyt maastoon. Huomattuaan, että oho! mitä tulikaan tehtyä, reiskat hyppäsivät autoon ja pakenivat paikalta. Viereisessä talossa työskennellyt muurari näki tapahtuman ja otti rekisterinumeron ylös ja soitti hätänumeroon palosta. Poliisi kävi sitten samana iltana keräämässä reiskat telkien taa. Noin kolmisen tuntia suhasivat helikopterit ees taas pudottaen sammutusvettä alueelle ja saivat sitten onneksi tilanteen haltuun. Ei palanut kuin 2 hehtaaria eikä tullut henkilövahinkoja.
Jussi laittoi mulle tekstarin, kun huomasi savun ja oli käynyt katsomassa missä se on. Päätimme, että lähden Fuengirolasta kävellen kotiin, sillä paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja painui ees taas. Päätös olikin oikea, sillä hölkätessäni tietä ylöspäin oli ensimmäinen tiesulku tuossa noin kilometrin päässä meiltä ja seuraava 200 m myöhemmin. Eli Jussi olisi kyllä päässyt alas hakemaan, mutta ylös emme enää olisikaan autolla päässeet. Parempi, että hän jäi kotiin tarkkailemaan tilannetta. Jos olisi tullut lähtö, niin kissat olisi pitänyt saada autoon.
Jalankulkija sai ihan rauhassa taivaltaa ylöspäin. Tein henkilökohtaisen ennätyksen ajallisesti. Normaalisti mulla menee 1,5 tuntia, jos kävelen Fuengirolasta kotiin (kun se viimeinen kilometri on tosi jyrkkää ylämäkeä). Nyt ei mennyt kuin tunti ja mulla oli sentään sandaalit jalassa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat jalkineet pitempään kävelyyn.
Mutta onneksi täällä ryhdytään todella rivakasti sammutustoimiin. Jussi sanoi, että helikoptereiden lisäksi sammutuslentokone oli myös käynyt pudottamassa vesimassan palopaikalle. Lentokoneet pystyvät ottamaan monin verroin enemmän vettä kun helikopterit.
Toivottavati tämä oli viimeinen palo pitkään aikaan - ja täällä todella toivotaan, että syksyn sateet alkaisivat pian....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)