Vesi täällä ja lumi siellä...

Nyt on noin kaksi päivää vettä lotissut ihan kotitarpeiksi. Mutta täällä sitä tarvitaan, viime talvi ja kesä olivat niin kuivia.

Mutta työn puolesta tiedän, että Suomessa on kaivattu talvigummeja alle.
Osa soittelijoista tajuaa, että emme keskuksen puolella voi tehdä mitään muuta, kuin laittaa soittopyyntöjä. Osa taas katsoo asiakseen haukkua meidät pystyyn, koska muita kohteita ei löydy. Kun ovat jo laittaneet noin viisi soittopyyntöä vetämään, eikä heille soiteta takaisin päin. Toivottavasti soittajille siitä helpotus tulee, kun jonkun saa haukkua: me taas emme voi vaikuttaa siihen, että kuinka huollon porukat vastaavat soittopyyntöihin.

Mutta nyt ymmärrän itse viime kevään kokemuksen paremmin. Volkswagen-konserniin kuuluvan auton omistaja olen jo pari vuotta käyttänyt samaa huoltoa pääkaupunkiseudulla (koska kotipaikkakunnan huolto teki kunnon oharit: laskutti töistä, joita ei oltu tehty). Noh, vein sitten keväällä auton huoltoon normaalisti. Ja haahuilin pitkin kaupunkia ostoksilla, kunnes tajusin, että kello on 15.15. eikä kukaan ole soittanut huollosta, että auto on valmis. Soitin huoltoon. Hämmentyneen tuntuinen huollon ihminen sanoi, että auto ei valmistu tänään. Jaa. Totesin. Mutta kun en asu Hesassa, niin miten pääsen kotiin, tarvitsen auton. Hups, sanoi huollon mies, soitan kohta takaisin. Niin hän soittikin, ja huollon sijaisauto järjestyi. Tosin siinä olivat toukokuussa vielä  alla nastarenkaat. Juu. Ja seuraavana aamuna soitettiin, että nyt se auto on valmis. Köröttelin siis taas 90 km hakemaan omaani.

No, tämän pitkän johdatuksen tausta oli se, että tänä aamuna ihan tuon samaisen huollon tiimoilta, soitti daami, että hänellä on huollon sijaisauto, jossa on suvikumit alla. Eikä hän uskalla tulla heti aamusta hakemaan omaansa, koska keli on mitä on. Joo-o. Ei ole näköjään meno muuttunut - toukokuussa sijaisautossa nastat ja lokakuussa suvikumit.

Joku voi tästä varmaan arvata, että mistä huollosta on kyse. Mutta sitä en tajua, että miten vuodessa on toimivasta järjestelmästä saatu toimimaton? Olen ymmälläni. Ennen sain aina todella täsmällisesti viestin tai soiton, että auto on a) valmis b) ei ole ja menee huomiseen, tarvitsenko sijaisauton? No, nyt ovat jo tosin meikäläisen osalta menettäneet mahdollisuutensa eli huollatan auton jossain muualla enkä enää suosittele entistä huoltoa. Niin ja se, joka laskutti muttei tehnyt - on jo lopettanut toimintansa...

Onneksi täällä ei tarvitse noista renkaanvaihdoista huolehtia... mutta sateella kadut ovat tosi liukkaita...

Mijasilainen

Perjantai 5.10.2012. Ikimuistettava päivä, jolloin ilmoittauduin virallisesti Mijasin kaupungin asukkaaksi.

Tänään oli vapaapäivä eli lampsimme jo eilen alas syömään; emmekä pettyneet ruokaan. Mutta huomenna töihin! 

Köröttelimme heti kello 9 aamulla Mijas Puebloon kaupungintalolle, jossa meikäläinen ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Jussin piti myös olla mukana, koska hän on jo ilmoittautunut ja mä asun sitten samassa kiinteistössä. Espanjassa kaikki kämpät on kiinteistöjä vaikka olis kerrostalo. 

Daami hablasi täydellisesti englantia ja napsutteli ripeästi tietokonetta, otti kopiot passeista ja residencia -korteista (mulla oli varmuuden vuoksi mukana muovikassillinen kaikenmaailman papereita). Sitten hän tulosti tietokoneelta meikäläiselle ns. asuinpaikkatodistuksen, läimäisi siihen leiman ja nimmarin. Ja homma selvä.
Olen nyt virallisesti Mijasin asukki. Ja saan äänestää vaaleissa ja nauttia kaikista kunnan tarjoamista etuuksista.

Seuraava etappi on omalääkärin hankinta paikallisesta arvauskeskuksesta. Mutta sinne pitää ottaa tulkki mukaan. Onnneksi meillä asuu tuossa parin sadan metrin päässä suomalainen sairaanhoitaja, joka osaa hyvin espanjaa. Hänen vanavedessään menen sitten jossain vaiheessa järkkäilemään sitä omalääkäriä. Kuinka paljon sitä nyt tarvitsee, se jää nähtäväksi, mutta töihin tarvitsen aina tuon paikallisen keskuksen lääkärintodistuksen, jos olen sairas. No eihän sitä tietenkään sinne omalääkärille silloin pääse, vaan joutuu menemään päivystykseen. 

Lisäksi kävimme ulkoiluttamassa koiria paikallisessa löytökoirakeskuksessa Mijasissa eli PADissa. Siinä kuulkaa hiki tuli, kun koira painoi ulos kuin tuli persiin alla ja meikä perässä. Sellainen kilometrin lenkki vietiin kaikkia ja meitä oli siinä joku 7 ihmistä ulkoiluttamassa. Kello 10 oltiin siellä ja 12.30 lähdettiin kotiinpäin. Tuli samalla itselle liikuntaa. Jussi käy erään tässä talossa asuvan englantilaisen daamin kanssa aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa noita koiria. 

http://www.padcatsanddogs.org