Niin se vaan on aika rivakasti vierähtänyt, että päivitykset ovat jääneet lähinnä toisen median puolelle. Blogin pitäminen on vähän kuin päiväkirja...jossa olen aina ollut huono...
Töitähän sitä on painettu ja välillä toki oltu vähän lomallakin. Pitää nyt aktivoitua kirjoittelemaan kuulumisia myös tätä kautta...
Täällä sitä on nyt työskennelty yli vuosi. Tosi nopeasti aika kyllä menee... onneksi vaihdoin tiimiä silloin tammikuussa, siellä entisessä ei ihan olisi haasteet riittäneet...nyt saa lukea lakia ihan kotitarpeiksi ja etsiä vastauksia...
Jep, yritän taas aktivoitua tämän kanssa...eläkää toivossa ja kestäkää todellisuus... tänne voisi kyllä laittaa tarkempia ruokajuttuja kun tuonne fb:hen...että siinä mielessä...
Time flies... it has been such a long time since I updated the blog and that was all in Finnish. But, now I try to be more active and make the updates also in English (please do not expect any updates in Spanish, that is a bit too much).
I've been working in Spain for over a year now. Luckily I changed to another team in January, as only making the time reservations...well it was not very challenging... the new job is.
I really try to be more active with the blog, photos, stories, etc. but, to tell you the truth, I never was much of a "dear diary" girl... However, this a perfect place to discuss the food and drink a bit more carefully than on the fb.
Hauskaa viikkoa - have a nice week! Perjantai on täällä nopeammin kuin huomaatkaan - it's going to be Friday night before you even notice!
23.3.2013
Jaa-a, kohta loppuu maaliskuu...
Niin se on kulkaa kiirettä piisannut tai ainakin ollut piisavinaan, että ei ole blogiin tullut koskettua.
Vettä on satanut ihan urakalla ja sitten taas aurinko on paistanut. Mutta hyvää se vesisade tekee täällä ja taas niitä pitkiä kuivia jaksoja odotellaan. Pääsiäinen on kohta käsillä....
Jussi piipahti Marokossa tällä viikolla. Oli positiivinen kokemus ja maa on todella edullinen, eikä tuo ylitys Espanjan ja Marokon välillä kestä kuin tunnin.
Töissä alkaa vihdoin tuntua siltä, että osaa sitä uutta hommaa eli neuvoa muita. Mutta takavuosien kokemuksen mukaan olen ihan ok siinä, kunhan ensin sisäistän sen, mitä olen neuvomassa! Kyllä tämä tästä!
Ensi viikolla tulee palautetta asiakkaan puolelta, eli miten on puhelinpalvelu sujunut. Mä olen uusi, eli saan varmaan ihan omat palautteet... joopa-joo.
Ensi viikolla on pääsiäinen... vieraita syömään perjantaina ja sitten me itse syömään lauantaina karitsankinttua tuonne ravintolaan mäen alle... ja kaksi lyhyttä työviikkoa... kuulostaa hyvältä!
Toivottavasti kohta täälläkin sää lämpenee, itselleni sopisi mieluummin 25 tienoilla oleva ulkolämpötila... mutta välillä pitää sataa ja välillä pitää olla viileämpää, että voi sitten kesällä paistaa ja olla kuivaa!
Vettä on satanut ihan urakalla ja sitten taas aurinko on paistanut. Mutta hyvää se vesisade tekee täällä ja taas niitä pitkiä kuivia jaksoja odotellaan. Pääsiäinen on kohta käsillä....
Jussi piipahti Marokossa tällä viikolla. Oli positiivinen kokemus ja maa on todella edullinen, eikä tuo ylitys Espanjan ja Marokon välillä kestä kuin tunnin.
Töissä alkaa vihdoin tuntua siltä, että osaa sitä uutta hommaa eli neuvoa muita. Mutta takavuosien kokemuksen mukaan olen ihan ok siinä, kunhan ensin sisäistän sen, mitä olen neuvomassa! Kyllä tämä tästä!
Ensi viikolla tulee palautetta asiakkaan puolelta, eli miten on puhelinpalvelu sujunut. Mä olen uusi, eli saan varmaan ihan omat palautteet... joopa-joo.
Ensi viikolla on pääsiäinen... vieraita syömään perjantaina ja sitten me itse syömään lauantaina karitsankinttua tuonne ravintolaan mäen alle... ja kaksi lyhyttä työviikkoa... kuulostaa hyvältä!
Toivottavasti kohta täälläkin sää lämpenee, itselleni sopisi mieluummin 25 tienoilla oleva ulkolämpötila... mutta välillä pitää sataa ja välillä pitää olla viileämpää, että voi sitten kesällä paistaa ja olla kuivaa!
10.2.2013
Kevättä kohti...
Jaa-a, se on taas vierähtänyt yli kuukausi viimeisestä kirjoituksesta.
Olen ehtinyt töissä vaihtaa osastoa ja päästä läpi tentistä. Kyseessä on neuvontatehtävä ja luonnollisesti sitä pitää jotain tietääkin, jotta voi neuvoa. Vaikka välillä on kyllä sellainen tunne, että "olenko mä joskus kuullutkaan tällaisesta...". Uusia säännöksiä ja tulkintoja tulee koko ajan eli niitä pitää sitten vielä opiskella sitä mukaa. Mutta noin pääsääntöisesti pidän tästä hommasta enemmän, kuin edellisestä.
Täällä on aurinko paistellut, tuulet ovat välillä ihan myskylukemissa, mutta aurinko paistaa. En edes muista milloin viimeksi on satanut. Aamulla on useasti vain jotain 8-9 astetta lämmintä ja meidän toimistomme on kylmä kuin kellari (vaikka ns. lämmityslaite on laitettu +26 asteeseen). Alapuolella on tyhjä liiketila, jossa ei ole ikkunoita, vaan ainoastaan harvaan muurattuja tiiliä ikkunan paikalla (paikalliseen tyyliin). Ikkunat ovat kalliita, tilan vuokraaja tai ostaja saa sitten itse huolehtia sellaiset. Eli siksi myös meidän lattiamme on jääkylmä... brrr.
Iltapäivisin lämpötila pääsääntöisesti on noin 20 astetta eli silloin ulkona tarkenee ihan mukavasti. Menen melkein aina 7.30 töihin eli pääsen sitten 15.30 kotiin ja kävelen yhdelle bensa-asemalle (10 min), josta Jussi sitten käy noukkimassa meikäläisen. Aamulla kyllä saan kyydin ihan työpaikan ovelle asti, mutta on ihan mukava olla vähän ulkona ja kävellä työpäivän jälkeen.
Jussi on nyt Suomessa koirakeikalla eli lennot maksettiin hänen puolestaan. Hänellä oli mukanaan 3 koiraa paikallisesta animal shelteristä ja vei ne Suomeen uusille perheille. Tosin Norwegian oli sotkenut varaukset ja tiskillä yritettiin esittää, että ei ole tilaa kuin yhdelle kopalle (joita siis oli 3, koska koiratkin suht isoja). Lähtöselvityksessä olivat kyllä mukana myös shelterin 2 daamia avustamassa ja olivat sitten hätäpäissään yrittäneet laittaa yhteen koppaan 2 koiraa. Jussi oli nostanut helvetillisen metelin tiskillä, että jos paikkoja ei löydy, niin sitten hän haluaa uudet matkat ees taas niin monta kertaa, että koirat ovat Suomessa. Check-in soitti sitten koneen kapteenille viestin ja hetken päästä kapteeni vahvisti, että Jussi ja koirat pääsevät koneeseen!
Lentomatka oli sujunut ihan hyvin ja Vantaalla oli vastaanottaja auton kanssa (koirat menivät Etelä-Karjalaan). Jussi sai kyydin Loviisaan. Koirat eivät olleet suostuneet pissimään lentoasemalla ulkona, koska oli kova lumimyrsky eikä mitään muita hajujälkiä (ja olivat varmaan ihan järkyttyneitä säästä). Loviisassa oli sitten yhdellä ollut kova pissahätä ja penkasta oli löytynyt jonkun muun koiran pissijälkiä. Ja kun yksi kävi pissalla, niin muutkin suostuivat asioimaan!
Olen ehtinyt töissä vaihtaa osastoa ja päästä läpi tentistä. Kyseessä on neuvontatehtävä ja luonnollisesti sitä pitää jotain tietääkin, jotta voi neuvoa. Vaikka välillä on kyllä sellainen tunne, että "olenko mä joskus kuullutkaan tällaisesta...". Uusia säännöksiä ja tulkintoja tulee koko ajan eli niitä pitää sitten vielä opiskella sitä mukaa. Mutta noin pääsääntöisesti pidän tästä hommasta enemmän, kuin edellisestä.
Täällä on aurinko paistellut, tuulet ovat välillä ihan myskylukemissa, mutta aurinko paistaa. En edes muista milloin viimeksi on satanut. Aamulla on useasti vain jotain 8-9 astetta lämmintä ja meidän toimistomme on kylmä kuin kellari (vaikka ns. lämmityslaite on laitettu +26 asteeseen). Alapuolella on tyhjä liiketila, jossa ei ole ikkunoita, vaan ainoastaan harvaan muurattuja tiiliä ikkunan paikalla (paikalliseen tyyliin). Ikkunat ovat kalliita, tilan vuokraaja tai ostaja saa sitten itse huolehtia sellaiset. Eli siksi myös meidän lattiamme on jääkylmä... brrr.
Iltapäivisin lämpötila pääsääntöisesti on noin 20 astetta eli silloin ulkona tarkenee ihan mukavasti. Menen melkein aina 7.30 töihin eli pääsen sitten 15.30 kotiin ja kävelen yhdelle bensa-asemalle (10 min), josta Jussi sitten käy noukkimassa meikäläisen. Aamulla kyllä saan kyydin ihan työpaikan ovelle asti, mutta on ihan mukava olla vähän ulkona ja kävellä työpäivän jälkeen.
Jussi on nyt Suomessa koirakeikalla eli lennot maksettiin hänen puolestaan. Hänellä oli mukanaan 3 koiraa paikallisesta animal shelteristä ja vei ne Suomeen uusille perheille. Tosin Norwegian oli sotkenut varaukset ja tiskillä yritettiin esittää, että ei ole tilaa kuin yhdelle kopalle (joita siis oli 3, koska koiratkin suht isoja). Lähtöselvityksessä olivat kyllä mukana myös shelterin 2 daamia avustamassa ja olivat sitten hätäpäissään yrittäneet laittaa yhteen koppaan 2 koiraa. Jussi oli nostanut helvetillisen metelin tiskillä, että jos paikkoja ei löydy, niin sitten hän haluaa uudet matkat ees taas niin monta kertaa, että koirat ovat Suomessa. Check-in soitti sitten koneen kapteenille viestin ja hetken päästä kapteeni vahvisti, että Jussi ja koirat pääsevät koneeseen!
Lentomatka oli sujunut ihan hyvin ja Vantaalla oli vastaanottaja auton kanssa (koirat menivät Etelä-Karjalaan). Jussi sai kyydin Loviisaan. Koirat eivät olleet suostuneet pissimään lentoasemalla ulkona, koska oli kova lumimyrsky eikä mitään muita hajujälkiä (ja olivat varmaan ihan järkyttyneitä säästä). Loviisassa oli sitten yhdellä ollut kova pissahätä ja penkasta oli löytynyt jonkun muun koiran pissijälkiä. Ja kun yksi kävi pissalla, niin muutkin suostuivat asioimaan!
4.1.2013
Joulun aika lopuillaan...
Kohta se on tosiaan loppiainen ja täällä 3 kuningasta tuovat lahjat lapsille.
Joulunajan ruokakuulumisia
Jouluaattona söimme kotona eli muikunmätiä sekä jättirapuja alkuruuaksi ja pääruuaksi sisäfilepihvit voitaikinassa suppilovahverokastikkeella.
Joulupäivänä meille oli varattuna Christmas Day Lunch ravintola La Lunassa tuossa mäen alla. Ensin kaikki saivat kuohuviiniä ja pikkupurtavaa, kun odottelimme, että väki tulee paikalle. Suurin osa oli englantilaisia, jokunen tuttukin löytyi joukosta. Mutta paikalla oli myös muutama espanjalainen.
Toinen omistajista, Georgina, tuli sitten jossain vaiheessa luoksemme ja kertoi, että meidän lounaamme on jo maksettu ystäviemme toimesta. Ja että se on joululahja. Olimme aivan silmät pyöreänä, että "mitä, mitä?". Sitten selvisi, että perhe Mattila, joka vieraili luonamme lokakuussa, oli vissiin jostain meikäläinen facebook tms tekstistä huomanneet, että olemme menossa La Lunaan ja googlanneet sähköpostin.
Alkuhässäkän jälkeen asettauduimme sitten pöytiin ja ensimmäinen ruokalaji tarjoiltiin eli olimme valinneet lehtitaikinaan piilotettua camembert -juustoa. Täytyy sanoa, että tarjoilu toimi todella hyvin ottaen huomioon, että ravintola oli täynnä viimeistä paikkaa myöden (52 henkeä). Omistajat olivat valjastaneet teini-ikäiset lapsensakin mukaan tarjoiluhommiin. Seuraavaksi puhdistimme makuaistimme nauttimalla sitruunasorbettia kuohuviinillä.
Pääruuaksi olimme valinneet lautasen, johon oli koottu erilaista lihaa; paahtopaistia, kalkkunaa ja vielä kanaa sekä pari joulumakkaraa. Kera perunoiden ja vihannesten. Täytyy sanoa, että oli todella hyvää ja ruokaa oli riittävästi (huh). Jätin potut syömättä ja siitä huolimatta oloni oli tosi täyteläinen. Onneksi jälkiruokaa ei heti perään kiikutettu pöytiin vaan paikalle saapui Joulupukki. Hän tosin oli hieman laihahko ja muistutti habitukseltaan jotenkin Georginan poikaa... mutta Joulupukki jakoi kaikille lahjat talon puolesta (suklaata).
Ensimmäisenä jälkiruokana oli perinteinen englantilainen Christmas Pudding brandy -kastikkeella. Oli muuten ensimmäinen kerta kuin maistoin, ja hyvää oli sekin (ja täyttävää...). Koska emme olleet vielä syöneet tarpeeksi tarjoiltiin hetken kuluttua kakkosjälkiruuaksi minced pies. Sain nakerrettua omastani puolet, Jussi söi hyvällä ruokahalulla omansa ja loput meikäläisen annoksesta. Kaikki tehdään ravintolassa itse ja näitä leivonnaisia saa ihan tilatakin, tekevät myös kakkuja.
Meidän lounaamme kesti 4,5 tuntia ja olimme todella hyvin kylläisiä, kun hitaasti mutta varmasti laahustimme mäkeä ylös kotia kohti.
Joululounaan innoittamana otinkin sitten seuraavana päivänä yhteyttä La Lunaan, sillä olin huomannut, että heillä on myös New Year's Day Lunch. Ja meille löytyi vielä pöytä!
Uudenvuoden päivänä lampsimme jälleen mäen alas.
Ensimmäisen kerran ravintolassa oli SUOMALAINEN seurue! Istuivat vielä meidän vieressämme. Olin saanut jopa pöytävarauksen takan ääreen (lempipaikkani).
Taas kallistuimme camembertin puoleen ja pääruuaksi Jussi söi lihalautasen (nyt mukana oli aika lailla kinkun näköistä possuakin) ja itse valitsin kanaa. Hyvää oli jälleen ja ihan kotitarpeiksi ruokaa (puff!).
Jälkiruuaksi valitsimme juustokakun siivun, nam! Ja sitten vielä pienet Tia Mariat oheen.
Ja taas piti ähertää mäki ylös....
Nyt varmasti taas hehkutan innoissani mielestänne, mutta minkäs teet, kun La Luna on
- hyvin tunnelmallinen sisustukseltaan
- ruoka on erinomaista
- kastike on aina omassa kulhossa
- palvelu todella ystävällistä
- siellä on takka
- se on meidän lähin ravintola (eivät ne kaksi muutakaan lähistöllä olevaa ole huonoja, mutta niiden heikoin puoli on se, että kummastakin ylöspäin käveltäessä on yksi meidän nyppylämme jyrkimmistä nousuista. La Lunasta lähdettäessä välttää sen)
- last but not least: voin rauhassa kälättää englantia henkilökunnan kanssa (juu, juu, tiedän asuvani Espanjassa, mutta on jotenkin vielä NIIN paljon helpompaa vaihtaa kuulumisia ja keskustella jutuista englanniksi.. - toki tavoitteena on se, että jossain vaiheessa espanjakieli taipuu yhtä hyvin kuin englanti).
Ai niin, pitäisi ottaa se kamera mukaan... ja laittaa kuvia annoksista ja ravintoloista...
Joulunajan ruokakuulumisia
Jouluaattona söimme kotona eli muikunmätiä sekä jättirapuja alkuruuaksi ja pääruuaksi sisäfilepihvit voitaikinassa suppilovahverokastikkeella.
Joulupäivänä meille oli varattuna Christmas Day Lunch ravintola La Lunassa tuossa mäen alla. Ensin kaikki saivat kuohuviiniä ja pikkupurtavaa, kun odottelimme, että väki tulee paikalle. Suurin osa oli englantilaisia, jokunen tuttukin löytyi joukosta. Mutta paikalla oli myös muutama espanjalainen.
Toinen omistajista, Georgina, tuli sitten jossain vaiheessa luoksemme ja kertoi, että meidän lounaamme on jo maksettu ystäviemme toimesta. Ja että se on joululahja. Olimme aivan silmät pyöreänä, että "mitä, mitä?". Sitten selvisi, että perhe Mattila, joka vieraili luonamme lokakuussa, oli vissiin jostain meikäläinen facebook tms tekstistä huomanneet, että olemme menossa La Lunaan ja googlanneet sähköpostin.
Alkuhässäkän jälkeen asettauduimme sitten pöytiin ja ensimmäinen ruokalaji tarjoiltiin eli olimme valinneet lehtitaikinaan piilotettua camembert -juustoa. Täytyy sanoa, että tarjoilu toimi todella hyvin ottaen huomioon, että ravintola oli täynnä viimeistä paikkaa myöden (52 henkeä). Omistajat olivat valjastaneet teini-ikäiset lapsensakin mukaan tarjoiluhommiin. Seuraavaksi puhdistimme makuaistimme nauttimalla sitruunasorbettia kuohuviinillä.
Pääruuaksi olimme valinneet lautasen, johon oli koottu erilaista lihaa; paahtopaistia, kalkkunaa ja vielä kanaa sekä pari joulumakkaraa. Kera perunoiden ja vihannesten. Täytyy sanoa, että oli todella hyvää ja ruokaa oli riittävästi (huh). Jätin potut syömättä ja siitä huolimatta oloni oli tosi täyteläinen. Onneksi jälkiruokaa ei heti perään kiikutettu pöytiin vaan paikalle saapui Joulupukki. Hän tosin oli hieman laihahko ja muistutti habitukseltaan jotenkin Georginan poikaa... mutta Joulupukki jakoi kaikille lahjat talon puolesta (suklaata).
Ensimmäisenä jälkiruokana oli perinteinen englantilainen Christmas Pudding brandy -kastikkeella. Oli muuten ensimmäinen kerta kuin maistoin, ja hyvää oli sekin (ja täyttävää...). Koska emme olleet vielä syöneet tarpeeksi tarjoiltiin hetken kuluttua kakkosjälkiruuaksi minced pies. Sain nakerrettua omastani puolet, Jussi söi hyvällä ruokahalulla omansa ja loput meikäläisen annoksesta. Kaikki tehdään ravintolassa itse ja näitä leivonnaisia saa ihan tilatakin, tekevät myös kakkuja.
Meidän lounaamme kesti 4,5 tuntia ja olimme todella hyvin kylläisiä, kun hitaasti mutta varmasti laahustimme mäkeä ylös kotia kohti.
Joululounaan innoittamana otinkin sitten seuraavana päivänä yhteyttä La Lunaan, sillä olin huomannut, että heillä on myös New Year's Day Lunch. Ja meille löytyi vielä pöytä!
Uudenvuoden päivänä lampsimme jälleen mäen alas.
Ensimmäisen kerran ravintolassa oli SUOMALAINEN seurue! Istuivat vielä meidän vieressämme. Olin saanut jopa pöytävarauksen takan ääreen (lempipaikkani).
Taas kallistuimme camembertin puoleen ja pääruuaksi Jussi söi lihalautasen (nyt mukana oli aika lailla kinkun näköistä possuakin) ja itse valitsin kanaa. Hyvää oli jälleen ja ihan kotitarpeiksi ruokaa (puff!).
Jälkiruuaksi valitsimme juustokakun siivun, nam! Ja sitten vielä pienet Tia Mariat oheen.
Ja taas piti ähertää mäki ylös....
Nyt varmasti taas hehkutan innoissani mielestänne, mutta minkäs teet, kun La Luna on
- hyvin tunnelmallinen sisustukseltaan
- ruoka on erinomaista
- kastike on aina omassa kulhossa
- palvelu todella ystävällistä
- siellä on takka
- se on meidän lähin ravintola (eivät ne kaksi muutakaan lähistöllä olevaa ole huonoja, mutta niiden heikoin puoli on se, että kummastakin ylöspäin käveltäessä on yksi meidän nyppylämme jyrkimmistä nousuista. La Lunasta lähdettäessä välttää sen)
- last but not least: voin rauhassa kälättää englantia henkilökunnan kanssa (juu, juu, tiedän asuvani Espanjassa, mutta on jotenkin vielä NIIN paljon helpompaa vaihtaa kuulumisia ja keskustella jutuista englanniksi.. - toki tavoitteena on se, että jossain vaiheessa espanjakieli taipuu yhtä hyvin kuin englanti).
Ai niin, pitäisi ottaa se kamera mukaan... ja laittaa kuvia annoksista ja ravintoloista...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)