25.11.2013

Hups, kohta on Joulu! Christmas is coming!

Niin se vaan on aika rivakasti vierähtänyt, että päivitykset ovat jääneet lähinnä toisen median puolelle. Blogin pitäminen on vähän kuin päiväkirja...jossa olen aina ollut huono...

Töitähän sitä on painettu ja välillä toki oltu vähän lomallakin. Pitää nyt aktivoitua kirjoittelemaan kuulumisia myös tätä kautta...

Täällä sitä on nyt työskennelty yli vuosi. Tosi nopeasti aika kyllä menee... onneksi vaihdoin tiimiä silloin tammikuussa, siellä entisessä ei ihan olisi haasteet riittäneet...nyt saa lukea lakia ihan kotitarpeiksi ja etsiä vastauksia...

Jep, yritän taas aktivoitua tämän kanssa...eläkää toivossa ja kestäkää todellisuus... tänne voisi kyllä laittaa tarkempia ruokajuttuja kun tuonne fb:hen...että siinä mielessä...

Time flies... it has been such a long time since I updated the blog and that was all in Finnish. But, now I try to be more active and make the updates also in English (please do not expect any updates in Spanish, that is a bit too much).

I've been working in Spain for over a year now. Luckily I changed to another team in January, as only making the time reservations...well it was not very challenging... the new job is.

I really try to be more active with the blog, photos, stories, etc. but, to tell you the truth, I never was much of a "dear diary" girl... However, this a perfect place to discuss the food and drink a bit more carefully than on the fb.

Hauskaa viikkoa - have a nice week! Perjantai on täällä nopeammin kuin huomaatkaan - it's going to be Friday night before you even notice!









23.3.2013

Jaa-a, kohta loppuu maaliskuu...

Niin se on kulkaa kiirettä piisannut tai ainakin ollut piisavinaan, että ei ole blogiin tullut koskettua.

Vettä on satanut ihan urakalla ja sitten taas aurinko on paistanut. Mutta hyvää se vesisade tekee täällä ja taas niitä pitkiä kuivia jaksoja odotellaan. Pääsiäinen on kohta käsillä....

Jussi piipahti Marokossa tällä viikolla. Oli positiivinen kokemus ja maa on todella edullinen, eikä tuo ylitys Espanjan ja Marokon välillä kestä kuin tunnin.

Töissä alkaa vihdoin tuntua siltä, että osaa sitä uutta hommaa eli neuvoa muita.  Mutta takavuosien kokemuksen mukaan olen ihan ok siinä, kunhan ensin sisäistän sen, mitä olen neuvomassa! Kyllä tämä tästä!
Ensi viikolla tulee palautetta  asiakkaan puolelta, eli miten on puhelinpalvelu sujunut. Mä olen uusi, eli saan varmaan ihan omat palautteet... joopa-joo.

Ensi viikolla on pääsiäinen... vieraita syömään perjantaina ja sitten me itse syömään lauantaina karitsankinttua tuonne ravintolaan mäen alle... ja kaksi lyhyttä työviikkoa... kuulostaa hyvältä!

Toivottavasti kohta täälläkin sää lämpenee, itselleni sopisi mieluummin 25 tienoilla oleva ulkolämpötila... mutta välillä pitää sataa ja välillä pitää olla viileämpää, että voi sitten kesällä paistaa ja olla kuivaa!

10.2.2013

Kevättä kohti...

Jaa-a, se on taas vierähtänyt yli kuukausi viimeisestä kirjoituksesta.
Olen ehtinyt töissä vaihtaa osastoa ja päästä läpi tentistä. Kyseessä on neuvontatehtävä ja luonnollisesti sitä pitää jotain tietääkin, jotta voi neuvoa. Vaikka välillä on kyllä sellainen tunne, että "olenko mä joskus kuullutkaan tällaisesta...". Uusia säännöksiä ja tulkintoja tulee koko ajan eli niitä pitää sitten vielä opiskella sitä mukaa. Mutta noin pääsääntöisesti pidän tästä hommasta enemmän, kuin edellisestä.

Täällä on aurinko paistellut, tuulet ovat välillä ihan myskylukemissa, mutta aurinko paistaa. En edes muista milloin viimeksi on satanut. Aamulla on useasti vain jotain 8-9 astetta lämmintä ja meidän toimistomme on kylmä kuin kellari (vaikka ns. lämmityslaite on laitettu +26 asteeseen). Alapuolella on tyhjä liiketila, jossa ei ole ikkunoita, vaan ainoastaan harvaan muurattuja tiiliä ikkunan paikalla (paikalliseen tyyliin). Ikkunat ovat kalliita, tilan vuokraaja tai ostaja saa sitten itse huolehtia sellaiset. Eli siksi myös meidän lattiamme on jääkylmä... brrr.
Iltapäivisin lämpötila pääsääntöisesti on noin 20 astetta eli silloin ulkona tarkenee ihan mukavasti. Menen melkein aina 7.30 töihin eli pääsen sitten 15.30 kotiin ja kävelen yhdelle bensa-asemalle (10 min), josta Jussi sitten käy noukkimassa meikäläisen. Aamulla kyllä saan kyydin ihan työpaikan ovelle asti, mutta on ihan mukava olla vähän ulkona ja kävellä työpäivän jälkeen.

Jussi on nyt Suomessa koirakeikalla eli lennot maksettiin hänen puolestaan. Hänellä oli mukanaan 3 koiraa paikallisesta animal shelteristä ja vei ne Suomeen uusille perheille. Tosin Norwegian oli sotkenut varaukset ja tiskillä yritettiin esittää, että ei ole tilaa kuin yhdelle kopalle (joita siis oli 3, koska koiratkin suht isoja). Lähtöselvityksessä olivat kyllä mukana myös shelterin 2 daamia avustamassa ja olivat sitten hätäpäissään yrittäneet laittaa yhteen koppaan 2 koiraa. Jussi oli nostanut helvetillisen metelin tiskillä, että jos paikkoja ei löydy, niin sitten hän haluaa uudet matkat ees taas niin monta kertaa, että koirat ovat Suomessa. Check-in soitti sitten koneen kapteenille viestin ja hetken päästä kapteeni vahvisti, että Jussi ja koirat pääsevät koneeseen!
Lentomatka oli sujunut ihan hyvin ja Vantaalla oli vastaanottaja auton kanssa (koirat menivät Etelä-Karjalaan). Jussi sai kyydin Loviisaan. Koirat eivät olleet suostuneet pissimään lentoasemalla ulkona, koska oli kova lumimyrsky eikä mitään muita hajujälkiä (ja olivat varmaan ihan järkyttyneitä säästä). Loviisassa oli sitten yhdellä ollut kova pissahätä ja penkasta oli löytynyt jonkun muun koiran pissijälkiä. Ja kun yksi kävi pissalla, niin muutkin suostuivat asioimaan!


4.1.2013

Joulun aika lopuillaan...

Kohta se on tosiaan loppiainen ja täällä 3 kuningasta tuovat lahjat lapsille.

Joulunajan ruokakuulumisia

Jouluaattona söimme kotona eli muikunmätiä sekä jättirapuja alkuruuaksi ja pääruuaksi sisäfilepihvit voitaikinassa suppilovahverokastikkeella.
Joulupäivänä meille oli varattuna Christmas Day Lunch ravintola La Lunassa tuossa mäen alla. Ensin kaikki saivat kuohuviiniä ja pikkupurtavaa, kun odottelimme, että väki tulee paikalle. Suurin osa oli englantilaisia, jokunen tuttukin löytyi joukosta. Mutta paikalla oli myös muutama espanjalainen.
Toinen omistajista, Georgina, tuli sitten jossain vaiheessa luoksemme ja kertoi, että meidän lounaamme on jo maksettu ystäviemme toimesta. Ja että se on joululahja. Olimme aivan silmät pyöreänä, että "mitä, mitä?". Sitten selvisi, että perhe Mattila, joka vieraili luonamme lokakuussa, oli vissiin jostain meikäläinen facebook tms tekstistä huomanneet, että olemme menossa La Lunaan ja googlanneet sähköpostin.
Alkuhässäkän jälkeen asettauduimme sitten pöytiin ja ensimmäinen ruokalaji tarjoiltiin eli olimme valinneet lehtitaikinaan piilotettua camembert -juustoa. Täytyy sanoa, että tarjoilu toimi todella hyvin ottaen huomioon, että ravintola oli täynnä viimeistä paikkaa myöden (52 henkeä). Omistajat olivat valjastaneet teini-ikäiset lapsensakin mukaan tarjoiluhommiin. Seuraavaksi puhdistimme makuaistimme nauttimalla sitruunasorbettia kuohuviinillä.
Pääruuaksi olimme valinneet lautasen, johon oli koottu erilaista lihaa; paahtopaistia, kalkkunaa ja vielä kanaa sekä pari joulumakkaraa. Kera perunoiden ja vihannesten. Täytyy sanoa, että oli todella hyvää ja ruokaa oli riittävästi (huh). Jätin potut syömättä ja siitä huolimatta oloni oli tosi täyteläinen. Onneksi jälkiruokaa ei heti perään kiikutettu pöytiin vaan paikalle saapui Joulupukki. Hän tosin oli hieman laihahko ja muistutti habitukseltaan jotenkin Georginan  poikaa... mutta Joulupukki jakoi kaikille lahjat talon puolesta (suklaata).
Ensimmäisenä jälkiruokana oli perinteinen englantilainen Christmas Pudding brandy -kastikkeella. Oli muuten ensimmäinen kerta kuin maistoin, ja hyvää oli sekin (ja täyttävää...). Koska emme olleet vielä syöneet tarpeeksi tarjoiltiin hetken kuluttua kakkosjälkiruuaksi minced pies. Sain nakerrettua omastani puolet, Jussi söi hyvällä ruokahalulla omansa ja loput meikäläisen annoksesta. Kaikki tehdään ravintolassa itse ja näitä leivonnaisia saa ihan tilatakin, tekevät myös kakkuja.
Meidän lounaamme kesti 4,5 tuntia ja olimme todella hyvin kylläisiä, kun hitaasti mutta varmasti laahustimme mäkeä ylös kotia kohti.
Joululounaan innoittamana otinkin sitten seuraavana päivänä yhteyttä La Lunaan, sillä olin huomannut, että heillä on myös New Year's Day Lunch. Ja meille löytyi vielä pöytä!
Uudenvuoden päivänä lampsimme jälleen mäen alas.
Ensimmäisen kerran ravintolassa oli SUOMALAINEN seurue! Istuivat vielä meidän vieressämme. Olin saanut jopa pöytävarauksen takan ääreen (lempipaikkani).
Taas kallistuimme camembertin puoleen ja pääruuaksi Jussi söi lihalautasen (nyt mukana oli aika lailla kinkun näköistä possuakin) ja itse valitsin kanaa. Hyvää oli jälleen ja ihan kotitarpeiksi ruokaa (puff!).
Jälkiruuaksi valitsimme juustokakun siivun, nam! Ja sitten vielä pienet Tia Mariat oheen.
Ja taas piti ähertää mäki ylös....
Nyt varmasti taas hehkutan innoissani mielestänne, mutta minkäs teet, kun La Luna on
- hyvin tunnelmallinen sisustukseltaan
-  ruoka on erinomaista
- kastike on aina omassa kulhossa
- palvelu todella ystävällistä
- siellä on takka
- se on meidän lähin ravintola (eivät ne kaksi muutakaan lähistöllä olevaa ole huonoja, mutta niiden heikoin puoli on se, että kummastakin ylöspäin käveltäessä on yksi meidän nyppylämme jyrkimmistä nousuista. La Lunasta lähdettäessä välttää sen)
- last but not least: voin rauhassa kälättää englantia henkilökunnan kanssa (juu, juu, tiedän asuvani Espanjassa, mutta on jotenkin vielä NIIN paljon helpompaa vaihtaa kuulumisia ja keskustella jutuista englanniksi.. - toki tavoitteena on se, että jossain vaiheessa espanjakieli taipuu yhtä hyvin kuin englanti).

Ai niin, pitäisi ottaa se kamera mukaan... ja laittaa kuvia annoksista ja ravintoloista...

31.12.2012

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Alkamassa siis ihan ensimmäinen kokonainen vuosi Espanjassa.
Kaikenlaistahan tässä on ehtinyt tapahtua vuoden mittaan, katsotaan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan!
Onneksi ei itse tiedä etukäteen, mitä vuosi tuo tullessaan. Que sera, sera! Muistatteko muuten takavuosien laulua, jonka kertosäe tuo oli? Mä tajusin vasta joskus viime keväänä, että kyse oli espanjasta. Itse asiassa tämä ei ole ainoa takavuosien laulu, jonka sanat yht'äkkiä saavat merkityksen. Esim. Vamos a la playa. Joskus 70-luvulla. Lähtekäämme rannalle. Lauluista voi kuulkaa oppia ihan yllättävän paljon kieliä... en nimittäin usko, että koskaan olisin oppinut englantia yhtä hyvin, jos en a) olisi kuunnellut niin paljon englanninkielistä musiikkia b) katsellut telkkarista ohjelmia alkuperäiskielellä.
Arvatkaa muuten, mikä oli ihan ensimmäinen ilmaisu (ei siis sana vaan lause) minkä opin englanniksi? See you next week. Piirrettyjen lopussa oli aina tämä lausahdus ja se on todistettavasti ihan se eka, mitä joskus vuonna 1963 tai 1964 ja risat olen oppinut. Oppiminen jatkuu, kielet lisääntyvät.... kyllä tämä tästä... pero hablo solo muy poco de español.
Parin viikon päästä varmaan luen taas innokkasti lakitekstiä... pieniä muutoksia työkuvioihin.... palataan siihen myöhemmin!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!


25.12.2012

Koiravieras

Meillä on ollut paikallisesta löytöeläintarhasta koira nimeltä Baloo "kokeeksi". Baloo on ilmeisesti Espanjan mastiffi (ei ole kyllä ihan puhdasrotuinen).
Valitettavasti kissat eivät uuteen tulokkaaseen suhtautuneet kovin "kotoisasti". Lilla My pelkäsi niin, että koko kissa vapisi ja häntä oli kolminkertainen verrattuna normaaliin. Pelkäsin, että saa sydärin. Ja massu lattiaa viistäen liikuttiin. Myös Misse pelkää ja yrittää tekeytyä niin pieneksi kuin mahdollista. Baloo on ollut pakko pitää parvekkeella, sillä kissat ovat niin kauhuissaan.  Baloo ei hätyytä kissoja, mutta haluaisi tutustua ja haistella.
Emme halua rasittaa kissoja enempää. Ovat jo kokeneet kaikenlaisia suuria muutoksia parin vuoden sisällä, niin että rauhoitetaan tuo tulevaisuus kulkemaan mahdollisimman tuttuja uria. Baloo palaa tarhalle huomenna. Mutta saipahan ainakin joulun ajan olla sieltä poissa. Jussi käy aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa tarhalla koiria, niin että hän tapaa kyllä Baloon.


18.12.2012

Jouluvalmisteluja...

En aio hössöttää kovin paljon joulun vuoksi. Takavuosina on hössötetty ihan tarpeeksi, niin että sitten, kun lopulta pääsi istahtamaan joulupöytään, oli niin rättiväsynyt, että melkein nukahti.
Jouluaatto on täällä normaali työpäivä. Paitsi meillä, jotka elämme Suomen rytmissä töissä. Vasta kello 20 jälkeen alkaa rauhoittuminen ja kello 21 on kuninkaan puhe. Sitten syödään. Voimme taas tönöttää telkkarin ääressä ja yrittää seurata puhetta. Kunkku tosin artikuloi selvästi.  Aatoksi on varattu muikun mätiä ja katkarapuja alkuun sekä pääruuaksi voitainaan käärittyä härän sisäfilettä.
Joulupäivänä menemme syömään lähiravintolaan joululounasta kello 14. Meitä on 52 henkeä paikalla pienessä ravintolassa nimeltä La Luna. Ruoka on hyvää, enkä usko että tuo joululounaskaan on poikkeus. Lienemme monikansallinen seurakunta; ainakin paikalla on englantilaisia, tanskalaisia ja 2 suomalaista. Ja joulupukki.
Tapaninpäivä on täällä normaali työpäivä (paitsi meillä). Tänä vuonna meillä saattaa olla hieman erilaisempi jouluvieras. Vieras saapuu varmaan jo perjantaina ja katsotaan miten hän asettuu talon tavoille.... siitä tuonnenpana....vieraalle pitää sitten kyllä hankkia omat ruuat....



17.12.2012

Suomessa lyhyellä retkellä...


Töräytin 3.12. pikavierailulle Suomeen. Lennon piti olla perillä 07.05, mutta AY oli jo myöhästynyt Suomen päästä lähtiessä, niin että perillä oltiin sitten noin 08.30. Mukana oli 3 koiraa, joille oli löytynyt uusi koti Suomesta.

Aikaa tuntuu aina olevan liian vähän. Olisi paljon ystäviä, joita pitäisi tavata. Mutta kun sitä oli lumimotissa Loviisassa, niin tuo Hesassa käyminen oli vähän hankalaa. Matkoihin menee ainakin 1,5 tuntia suuntaansa ja on kuitenkin riippuvainen bussin aikataulusta. En ollut tilannut lunta ja pakkasta. Sain kyllä ihan kunnolla siitä huolimatta kumpaakin.

Kommentteja Loviisan palveluista:
Euromasterin palvelu: Soitto; kesärenkaat alla, pitäisi saada talvirenkaat alle.  Erinomainen palvelu: autoni haettiin parkkipaikalta, renkaat vaihdettiin ripeästi ja auto palautettiin parkkipaikaille. Kiitos Euromasterin pojille!
Ei niin erinomainen palvelu: auton tankki täynnä kesädieseliä (koska tarkoitus oli ajaa auto etelään syksyllä...mutta ei sitten ajettu). Pitäisi saada kesädieselit pois tankista, että mahtuisi talvidieselit tilalle.
Käväisin huoltokorjaamolla Loviisassa. Hallin puolella ei suostuttu edes puhumaan meikäläiselle. Viitattiin vaan ns. konttuurin puolelle. Menin sinne. Tönötin 15 minuuttia huolto -kyltin kohdalla. Ei näkynyt ristin sielua. Lähdin pois. Argh!
Soitin sitten Tesjoelle huoltoon. Vastaus:  Joo. Kai se jotenkin hoituisi. Mut ei tällä viikolla. Argh!
Lopputulema: Euromaster: Kiitos teille ja tulen toistekin käymään, kuten olen jo monet vuodet tehnyt.
Loviisan muut ns autopalvelut. En tule/soita toista kertaa. Ja pidän tasan tarkkaan myös huolen, että en todellakaan suosittele palveluitanne. Miksiköhän olen jo 4 vuotta huollattanut autoni Helsingissä.... jaa-a. Noh, se ehkä johtuu siitä, että Loviisan huolto aikanaan veloitti vaan ei merkinnyt huoltoa. Ja lopputulema oli: Laakkonen Herttoniemi, here I come...

Jaahas, sitä vetäytyä unten maille.... meikäläisellä koko viikko 6-vuoro...

30.11.2012

Lomaa pukkaa...

ja lunta pukkaa Suomeen, jonne olen maanantaina rantautumassa. Olisin niin toivonut lumetonta ja noin +5 asteista keliä.... mutta kun ei niin ei.
Toivottavasti taloyhtiöstä löytyy yksi potkukelkka lainattavaksi. Loviisassa kun tuo katujen kunnossapito on pelkkä jalankulkijoiden toive. Viime talvena olin ihan tarpeeksi monta kertaa suorin vartaloin kadulla makaamassa. Jalkakäytävät vedettiin jollain hemmetin kauhakuormaajalla aivan peililiukkaiksi eikä hiekanmurua minnekään. Ihan oikeasti, umpihangessakin on helpompi kävellä. Mutta kaupunki varmaan arvioi, että teknisellä puolella säästetty euro on parempi kuin kymmenkertaisesti sairaanhoidon puolella käytetty... enpä tosiaan enää sinne veroja maksa.... mutta hoitamaan joutuvat, jos turvalleni menen ja joudun turvautumaan kaupungin arvauskeskukseen...
Katsotaan nyt, miten tuo vierailu sujuu...

23.11.2012

Marraskuu on lopuillaan


Joo, eikä meikäläiselle löydy omalääkäriä----  Pitää kuulema mennä johonkin jonoon, jossa keskimääräinen jonotusaika on 3 tuntia. Onse ihan kiva mennä kesken päivän mennä kyttäämään jotain hiton dokkaria sinnne. Ehkä on sittenkin helpompaa mennä takaisin suomeen, ja olla siellä työtön kuin olla työssä oleva Espanjassa... varsinkin kun kaikki olisi täällä kunnossa...


7.11.2012

Vettä jaksaa sadella...

Talvi on siis tullut myös meille tänne Espanjaan. Vettä sataa harva se päivä ja sen määrä ei ole vähäinen. Sitä tulee kuin saavista. Lämpötila tosin on vielä tuossa 16-18 asteen tienoilla. Joskus olemme niin pilvessä, että ei näy kylää eikä näy merta ikkunoista.
Noh, mieluummin otan vesisateen kuin lumisateen. Ja vesi on hyväksi luonnolle. Ruusut kukkivat ja kaikki alkaa kukoistaa. Keväästä asti kestänyt ruskea kausi (liian vähän sadetta) on väistynyt ja kaikki kasvit ja kukat yrittävät kilvan tunkea kasvustoa tyrkylle. Eli kyllä täälläkin ihan selvästi huomaa vuodenaikojen eron. Lisäksi nyt talvella suuret turistilaumat ovat poissa, eli me vakituiset asukit nautimme "rauhasta".

Koska olen töissä, on meillä tapana ainakin kerran viikossa mennä syömään. Meillä on oikeastaan 3 tasokasta ravintolaa tuossa mäen alla. Ainoa negatiivinen asia on, että joudumme tallustamaan kilometrin verran todella jyrkkää ylämäkeä takaisin. Mutta eihän meillä kiire ole ja ruoka sulaa siinä samalla....
Lisäksi olen perjantaisin suonut itselleni ylellisyyden, nimittäin hieronnan. Urheiluhieroja Sini hilpaisee paikalle ja käsittelee meikäläistä tunnin verran. Siinä sitä vetreytyy. Töissä tulee istuttua niin staattisessa asennossa, että on ihan hyvä saada kunnon hieronta kerran viikossa. Ja vielä kotona, ei tarvitse lähteä erikseen minnekään ja tulla sieltä takaisin.... aah!

Syksy on kyllä livahtanut tosi nopeasti. Katselin kalenteria ja totesin, että hups, alle kuukauden päästä olen menossa käymään Loviisassa. Tosin se on nopea pyrähdys, vain 1,5 viikkoa eikä seuraavasta kerrasta ole tietoa. Ehkä vasta kesällä. Kun en siitä Suomen talvesta todellakaan perusta. Mutta ehkä sitten heinäkuussa.

Jaa-a, pitänee vetäytyä - vaihdoin vuoroa työkaverin kanssa ja menen kello 7 töihin. Mutta sitten sitä pääsee jo kello 15 pois. Ja perjantai on vapaa, sillä olen lauantaina 8-14 töissä.



26.10.2012

Vesi täällä ja lumi siellä...

Nyt on noin kaksi päivää vettä lotissut ihan kotitarpeiksi. Mutta täällä sitä tarvitaan, viime talvi ja kesä olivat niin kuivia.

Mutta työn puolesta tiedän, että Suomessa on kaivattu talvigummeja alle.
Osa soittelijoista tajuaa, että emme keskuksen puolella voi tehdä mitään muuta, kuin laittaa soittopyyntöjä. Osa taas katsoo asiakseen haukkua meidät pystyyn, koska muita kohteita ei löydy. Kun ovat jo laittaneet noin viisi soittopyyntöä vetämään, eikä heille soiteta takaisin päin. Toivottavasti soittajille siitä helpotus tulee, kun jonkun saa haukkua: me taas emme voi vaikuttaa siihen, että kuinka huollon porukat vastaavat soittopyyntöihin.

Mutta nyt ymmärrän itse viime kevään kokemuksen paremmin. Volkswagen-konserniin kuuluvan auton omistaja olen jo pari vuotta käyttänyt samaa huoltoa pääkaupunkiseudulla (koska kotipaikkakunnan huolto teki kunnon oharit: laskutti töistä, joita ei oltu tehty). Noh, vein sitten keväällä auton huoltoon normaalisti. Ja haahuilin pitkin kaupunkia ostoksilla, kunnes tajusin, että kello on 15.15. eikä kukaan ole soittanut huollosta, että auto on valmis. Soitin huoltoon. Hämmentyneen tuntuinen huollon ihminen sanoi, että auto ei valmistu tänään. Jaa. Totesin. Mutta kun en asu Hesassa, niin miten pääsen kotiin, tarvitsen auton. Hups, sanoi huollon mies, soitan kohta takaisin. Niin hän soittikin, ja huollon sijaisauto järjestyi. Tosin siinä olivat toukokuussa vielä  alla nastarenkaat. Juu. Ja seuraavana aamuna soitettiin, että nyt se auto on valmis. Köröttelin siis taas 90 km hakemaan omaani.

No, tämän pitkän johdatuksen tausta oli se, että tänä aamuna ihan tuon samaisen huollon tiimoilta, soitti daami, että hänellä on huollon sijaisauto, jossa on suvikumit alla. Eikä hän uskalla tulla heti aamusta hakemaan omaansa, koska keli on mitä on. Joo-o. Ei ole näköjään meno muuttunut - toukokuussa sijaisautossa nastat ja lokakuussa suvikumit.

Joku voi tästä varmaan arvata, että mistä huollosta on kyse. Mutta sitä en tajua, että miten vuodessa on toimivasta järjestelmästä saatu toimimaton? Olen ymmälläni. Ennen sain aina todella täsmällisesti viestin tai soiton, että auto on a) valmis b) ei ole ja menee huomiseen, tarvitsenko sijaisauton? No, nyt ovat jo tosin meikäläisen osalta menettäneet mahdollisuutensa eli huollatan auton jossain muualla enkä enää suosittele entistä huoltoa. Niin ja se, joka laskutti muttei tehnyt - on jo lopettanut toimintansa...

Onneksi täällä ei tarvitse noista renkaanvaihdoista huolehtia... mutta sateella kadut ovat tosi liukkaita...


5.10.2012

Mijasilainen

Perjantai 5.10.2012. Ikimuistettava päivä, jolloin ilmoittauduin virallisesti Mijasin kaupungin asukkaaksi.

Tänään oli vapaapäivä eli lampsimme jo eilen alas syömään; emmekä pettyneet ruokaan. Mutta huomenna töihin! 

Köröttelimme heti kello 9 aamulla Mijas Puebloon kaupungintalolle, jossa meikäläinen ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Jussin piti myös olla mukana, koska hän on jo ilmoittautunut ja mä asun sitten samassa kiinteistössä. Espanjassa kaikki kämpät on kiinteistöjä vaikka olis kerrostalo. 

Daami hablasi täydellisesti englantia ja napsutteli ripeästi tietokonetta, otti kopiot passeista ja residencia -korteista (mulla oli varmuuden vuoksi mukana muovikassillinen kaikenmaailman papereita). Sitten hän tulosti tietokoneelta meikäläiselle ns. asuinpaikkatodistuksen, läimäisi siihen leiman ja nimmarin. Ja homma selvä.
Olen nyt virallisesti Mijasin asukki. Ja saan äänestää vaaleissa ja nauttia kaikista kunnan tarjoamista etuuksista.

Seuraava etappi on omalääkärin hankinta paikallisesta arvauskeskuksesta. Mutta sinne pitää ottaa tulkki mukaan. Onnneksi meillä asuu tuossa parin sadan metrin päässä suomalainen sairaanhoitaja, joka osaa hyvin espanjaa. Hänen vanavedessään menen sitten jossain vaiheessa järkkäilemään sitä omalääkäriä. Kuinka paljon sitä nyt tarvitsee, se jää nähtäväksi, mutta töihin tarvitsen aina tuon paikallisen keskuksen lääkärintodistuksen, jos olen sairas. No eihän sitä tietenkään sinne omalääkärille silloin pääse, vaan joutuu menemään päivystykseen. 





Lisäksi kävimme ulkoiluttamassa koiria paikallisessa löytökoirakeskuksessa Mijasissa eli PADissa. Siinä kuulkaa hiki tuli, kun koira painoi ulos kuin tuli persiin alla ja meikä perässä. Sellainen kilometrin lenkki vietiin kaikkia ja meitä oli siinä joku 7 ihmistä ulkoiluttamassa. Kello 10 oltiin siellä ja 12.30 lähdettiin kotiinpäin. Tuli samalla itselle liikuntaa. Jussi käy erään tässä talossa asuvan englantilaisen daamin kanssa aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa noita koiria. 


26.9.2012

Sataa!

Aamulla kurkkasin tuossa hieman ennen kello 6 parvekkeelle ja ulkona satoi hiljakseen! Kyllä ennuste ihan sitä sadetta oli luvannutkin, mutta tähän asti sadepilvet ovat kuivuneet pois...
Koko paivän jaksoi sadella, välillä tuli joku rankkakin kuuro. Luonnolle sade tekee todella hyvää. Tiet muuttuvat täällä näin ensimmäisillä sateilla petollisen liukkaiksi. Kuuma kesä puskee asfaltista öljyn esille ja samoin autoista valuva öljy on jäänyt kaduille. Ja kun siihen päälle pukataan vettä, niin liukasta on. Jussi on visusti pysynyt poissa skootterin selästä tänään.
Rankemmat kuurothan saavat aikaan sen, että tuo meidän ala/ylämäki muuttuu joeksi. Jolloin nokilaiset jalkineet ovat kovaa valuuttaa...
Jahas, nyt täytynee vetäytyä, sillä meikäläisellä on taas kello 7 meno... mutta onneksi pääsee sitten kello 15 kotiin!

22.9.2012

Se on syksy nyt!

AEMET:n (Espanjan valtion ilmatieteen laitos) mukaan astronomian mukainen syksy saapui Espanjaan
tänään lauantaina klo 16.49  (penisulaarista aikaa). 

Ja itse asiassa eilen aamulla töihin mennessä, tuossa 7.30 maissa oli ilmassa aistittavissa pientä syksyn tuntua. Lämpötilakin laskee tuonne 20 asteen tienoille öisin. Just nyt ulkona on varjossa 27 astetta, niin että ei se lämpötila ihan hirveän paljon ole laskenut. Mutta heti kun aurinko humpsahtaa mailleen, niin tuntee kuinka viileys valtaa alaa. 
Ei tule hiki, kun puskemme lähiravintolasta ylämäkeen kohti kotia!

16.9.2012

Kierrätys kunniaan!

Mielenkiintoista todeta, miten nopeasti kierrätys saattaa ottaa tuulta purjeiden alle. 

Kaupunkimme Mijas uusi keväällä jätteenkeräyslaatikot ja nyt katujen varsilla on omat pöntöt eri jätelajeille eli lasi, paperi&pahvi, muovi&metalli, vaate&kenkäkeräys sekä biojäte. Meidänkin jokapäiväinen sekäjäteroskispussi (joka viedään taloyhtiön roskikseen) on kutistunut olemattomiin, piti hankkia pienempi roska-astia. Vanhasta tuli muovin&metallin keräysastia. 

Kauppareissulla ajetaan keräyspisteiden ohi ja samalla tömpsäytetään sinne lajitellut jätteet. Ja pömpeleitä ihan oikeasti käytetään paljon, aina on joku toinenkin samalla asialla. Pöntöt tyhjennetään joka päivä (myös viikonloppuna). Ja mööpeleistä yms pääsee kätevästi eroon soittamalla kaupungin keräysnumeroon; tulevat hakemaan pihalta. 

Mutta tiedättekös, mitä uusia työntekijöitä on kaupungille palkattu? Roskapoliisit! Joo-o! Nähdessään roskakasoja tai pusseja pitkin ja poikin he yrittävät selvittää, kuka on roskat siihen jättänyt. Ja iso sakko napsahtaa, jos tekijä jää kiinni. Myös kaupunkilaisia kehotetaan soittamaan kaupungille, jos havaitsevat jonkun roskakasan ilmestyneen lähimaastoon. Niin se täällä etelässäkin alkaa ajatus kierrätyksestä juurtua ihmisten mieliin... ja kouluissakin nämä jätepoliisit käyvät tekemässä valistustyötä. Pari kaupunkia on nimittäin satsannut rahaa yhteiseen jätteenkäsittelylaitokseen ja mitä vähemmän jätettä kaatopaikalle päätyy, sitä enemmän kunnat säästävät rahaa. Ja talouskriisin kurimuksessa kaikki rahanmenon väheneminen on hyvästä. Meille se merkitsee jätehuollosta perittävän kustannuksen pysymistä ennallaan tai peräti pienentymistä. 

Suomessahan ollaan siinä mielessä pidemmällä, että lasi- ja muovipulloilla sekä tölkeillä on pantit, mikä houkuttaa niiden palauttamiseen. Tosin jo asuessamme edesmenneessä Liljendalissa omakotitalossa lajittelimme innokkaasti. Oli tietysti kompostori biojätteelle. Lisäksi metalli ja lasi kerättiin astioihin ja myös paperi ja kartonki. Tämähän vähensi siitä pihalla seisovasta roskiksesta jätettä eli tyhjennysväli voitiin harventaa olemaan kerran kuussa. Mikä oli selvää rahansäästöä. Loviisassa käytiin kuitenkin kaupassa ja matkan varrella oli kätevästi keräyspiste. 

15.9.2012

Maastopaloja ja töitä

Täällä ei ole satanut kuukausiin ja torstaina 20.8. syttyi todella voimakas maastopalo melko lähellä meitä. Tuuli kävi lisäksi suoraan tännepäin. Huomasimme itse palon noin kello 20, kun istuimme syömässä parvekkeella ja aloin tutkailla, että miksi aurinko meni "pilveen", juu jäi savupilven taakse.
Palo oli lähimmillään noin 3 km päässä, mutta meidän onneksemme tuuli kääntyi ja palo jatkoi matkaansa länteen kohti Calahondaa ja Marbellaa. Ensimmäisen yön palo oli eteni täysin hallitsemattomasti, sillä lentävää sammutuskalustoa ei voi käyttää yöllä. Ja maaston korkeuserot kun ovat huomattavat, niin maitse liikkuvat sammutusjoukot eivät ihan minne tahansa pääse.

Nämä kaksi kuvaa on otettu parvekkeeltamme. Ylempi noin kello 20.30 ja alempi tuossa kello 22 maissa.
(copyright Jussi I.)

Tuhansia ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, koska tuli eteni todella nopeasti. Aamun tullen pääsivät lentävät sammutusjoukot töihin ja sammutusta jatkettiin aina lauantaihin asti. Yhteensä yli 8200 hehtaaria paloi ja noin sata taloa tuhoutui. Yksi ihminen kuoli ja 2 on edelleen kriittisessä tilassa; yli 50% ihosta on palanut (2. ja 3. asteen palovammoja). Ja kaikki alkoi siitä, että joku älypää keksi ruveta polttamaan puutarhajätettä. Kaikki on niin rutikuivaa, että lopputulos oli ihan sama, kuin olisi lorottanut bensaa maastoon ja heittänyt tikun perään. Poliisi pääsi ilmeisesti heti perille siitä, kenen toimesta palo alkoi.

Meikäläinen nukkui hieman levottomasti tuon ekan yön, kävin parvekkeella aina 2 tunnin välein tarkkailemassa. Puolenyön jälkeen huomasin, että liekit eivät enää loimottaneet samalla tavalla kun tuossa alemmassa kuvassa. Silloin tuuli oli kääntynyt ja palon suunta muuttui. Vielä perjantaina illallakin näkyi palorintama kaukana vuorilla. Laukku on edelleen pakattuna sen jäljiltä eli jos tulee lähtö evakkoon.

Aloitin tuolloin samaisena päivänä eli 30.8. työt Fuengirolassa. Olen Argentan call centerissä ja työpaikan sain varmaan pitkälti sen takia, että puhun ruotsia ja olin jo paikan päällä. Ei siis mitään asunnon etsimistä jne.

Torstaina 13.9. noin 16.20 syttyi jälleen maastopalo ja nyt täällä meillä Campo Mijasissa noin kilometrin päässä meistä. Jotkut remonttireiskat olivat vedelleen rälläkällä rautatankoja poikki ja kipinäsuihku oli lentänyt maastoon. Huomattuaan, että oho! mitä tulikaan tehtyä, reiskat hyppäsivät autoon ja pakenivat paikalta. Viereisessä talossa työskennellyt muurari näki tapahtuman ja otti rekisterinumeron ylös ja soitti hätänumeroon palosta. Poliisi kävi sitten samana iltana keräämässä reiskat telkien taa. Noin kolmisen tuntia suhasivat helikopterit ees taas pudottaen sammutusvettä alueelle ja saivat sitten onneksi tilanteen haltuun. Ei palanut kuin 2 hehtaaria eikä tullut henkilövahinkoja.
Jussi laittoi mulle tekstarin, kun huomasi savun ja oli käynyt katsomassa missä se on. Päätimme, että lähden Fuengirolasta kävellen kotiin, sillä paloautoja ja muita hälytysajoneuvoja painui ees taas. Päätös olikin oikea, sillä hölkätessäni tietä ylöspäin oli ensimmäinen tiesulku tuossa noin kilometrin päässä meiltä ja seuraava 200 m myöhemmin. Eli Jussi olisi kyllä päässyt alas hakemaan, mutta ylös emme enää olisikaan autolla päässeet. Parempi, että hän jäi kotiin tarkkailemaan tilannetta. Jos olisi tullut lähtö, niin kissat olisi pitänyt saada autoon.

Jalankulkija sai ihan rauhassa taivaltaa ylöspäin. Tein henkilökohtaisen ennätyksen ajallisesti. Normaalisti mulla menee 1,5 tuntia, jos kävelen Fuengirolasta kotiin (kun se viimeinen kilometri on tosi jyrkkää ylämäkeä). Nyt ei mennyt kuin tunti ja mulla oli sentään sandaalit jalassa, jotka eivät välttämättä ole ne parhaimmat jalkineet pitempään kävelyyn.

Mutta onneksi täällä ryhdytään todella rivakasti sammutustoimiin. Jussi sanoi, että helikoptereiden lisäksi sammutuslentokone oli myös käynyt pudottamassa vesimassan palopaikalle. Lentokoneet pystyvät ottamaan monin verroin enemmän vettä kun helikopterit.

Toivottavati tämä oli viimeinen palo pitkään aikaan - ja täällä todella toivotaan, että syksyn sateet alkaisivat pian....

18.8.2012

Helle jatkuu...

Nyt ei sentään ole ollut sinne +37 asti meneviä lämpöjä, ollaan siinä +31-32 astetta. Mutta tänään on ollut hieman pilvinen päivä, tosin myös suhteellinen kosteus on kivunnut yli 65 prosentin ja helteen tunne  samoin. Tuulta ei ole juuri lainkaan.  Eilen istuskelimme ulkona tuossa kello 20 jälkeen ja tuumasimme, että oho, kylläpä tuntuu viileältä. Tarkistin mittarin, oli vain +26. Ja kuivaa täällä on myös, kun viimeinen kunnon sade on ollut 6 kk sitten. Maastopaloja on tämän tästä ja pahinta on se, että suurinta osaa epäillään tahallaan sytytetyiksi. Voitte vain kuvitella miten nopeasti tuli leviää maastossa, joka on rutikuiva ja lisäksi täällä on paljon sekä oliivi- että eukalyptuspuita, jotka sisältävät öljyä eli suorastaan räjähtävät tuleen.

Kaupungilla on hirveä härdelli, kun monen maan lomalaiset pörräävät. Uimarannat ihan täynnä. Jos meillä on asiaa Fuengirolaan, niin melkein on helpompi tehdä niin, että mä kävelen sinne. Ja kun olen valmis, niin Jussi tulee hakemaan yhdeltä bensikseltä, joka on noin pv takaisinpäin. Parkkipaikkoja ei ole vapaana ja ruuhkat kaduilla ovat ihan jotain muuta kuin Hesan kello 16 ruuhka. Eli kävellen on ihan oikeasti nopeammin perillä. Mutta kuun vaihtuessa häviää suurin osa turisteistakin, laskeudumme sitten täällä viettämään syksyä.

Kissat tuntuvat nauttivan lämmöstä, ulkona makoillaan innokkaasti ja välillä sitten käydään sisällä viilennyksellä. Nytkin poikakissa Misse pötköttää tuossa selällään ketarat oikosenaan (tosin varjossa).

Jaa, nyt on aika mennä valmistelemaan iltapalaa eli keittiöorjaksi. Otettiin äsken lasit olutta ja totesin, että taitaa olla parasta laittaa 2 lasia valmiiksi jääkaappiin. Kun sen kylmän oluen kaataa 29 asteiseen lasiin, niin olut ei ole kovin montaa minuuttia kylmää...

Hyvää viikonloppua!






13.8.2012


Tervetuloa takaisin blogin pariin! Osoite on hieman muuttunut, koska edellinen palveluntuottaja hukkasi sen eikä vastaa sähköposteihin. 

Käväisin taas Suomessa 9.-27.7.2012; pääasiallisesti sen vuoksi, että juhlittiin tätini ja miehensä yhteisiä 80-vuotispäiviä Tampereella 17.7. Air Finlandin konkurssin takia jouduin muuttamaan lentojani eli olin hieman pidemmän ajan, kuin mitä oli tarkoitus. 

Mutta rivakasti se aika sujui. Lento oli Suomessa aamuyöllä 9.7. ja hieman oli järkytys syöksyä ulos Hesa-Vantaalla terminaalista tihkusateeseen ja +16 asteeseen. Málagassa lähtiessä +35. Naapurini Kai kävi ystävällisesti noukkimassa meikäläisen kentältä. Hiemanhan tuossa oli nuutunut olo, mutta heti kello 7 jälkeen olin torilla ostamassa mansikoita ja siikliä. Vedin sitten 2 litraa kumpaakin päivän aikana ja mutustin vielä raakaa kukkakaalia. Seuraavana päivänä bongasin kantarelleja (torilta). Niin että melko yksipuolisesti  nautin päivittäin siikliä, kantarellikastiketta ja mansikoita. Joskus kyllä repäisin ja ostin myös mustikoita ja vadelmia. Pari kertaa meni grillimakkara eli 3 kpl söin yhteensä. 

Ystäviä tavatessa meni ensimmäinen viikko, kävimme myös retkellä Lapinjärvellä Annan luona. Kiitos Anna! Niin ja sitten naapurin Ammin (13-v) kanssa Itiksessä ja Ikeassa shoppailemassa., sillä Ammi ei ollut ennen käynyt Itiksessä. Paluumatkalla autossa Ammi totesikin, että kyllä shoppailu on uuvuttavaa, käy työstä! Sorry kaikki Hesassa ja Espoossa asuvat, nyt en ehtinyt käymään siellä, mutta ehkä sitten ensi kerralla.
Tiistaina 17.7. ajelin sitten Tampereelle ja iltasella vietettiin juhlia. Mukava oli taas tavata Helleviä ja Seppoa sekä serkkujani ja muuta juhlaväkeä. Juhlapaikkana oli Linkosuon juhlatila Sarvijaakonkadulla  ja täytyy sanoa, että ruuat olivat todella hyviä. Kalapainotteista, joka sopii meikäläisen makuun erinomaisesti. Ja kahvin kanssa tarjottu täytekakku oli kuin kotona tehtyä – kyllä Linkosuo osaa. Nam! Söin ihan liikaa – mutta päivällä olin vähän toppuutellut syömisen kanssa.  Ruokailun jälkeen oli yhteislaulua ja sitten muistelua eli muisteltiin tapahtumia vuosien varrelta, mm serkut olivat valmistelleet oikein puheet. Oikein onnistunut ilta – aika vain tuntui loppuvan kesken.  Kiitos vielä kaikille myös tässä mainitsemattomille ystäville!

Vaikka olinkin Suomen retkellä, niin tein myös piipahduksen veljeni Mikan luokse Hampurin lähelle Norderstedtiin. Lennähdin sinne lauantaina illalla 21.7. matkalaukku täynnä ruisleipää, ranskanleipää, sinappia, hieman HK bleuta, oivariinia, juustoa, Fazerin sinistä, Tuplaa ja daCapoa.  Ja takaisin tiistaina iltasella. Meillä oli talo ihan kahdestaan, sillä kälyni Birgit oli eteläisemmässä Saksassa.  
Sunnuntaina teimme retken Hampuriin. Menimme tapaamaan veljenpoikaani Fredericiä, joka asuu 3 muun nuoren miehen kanssa vanhassa talossa melko lähellä keskustaa (kolmas kerros, ei hissiä – onneksi on hieman kuntoiltu täällä, sittenkin hieman puuskututti). Asunto on todella iso eli kaikilla on omat tilavat huoneet sekä yhteinen olohuone ja keittiö. Kolmisin seikkailimme mm entisen kappaletavarasataman alueella (HafenCity), jonne on rakennettu asuntoja ja toimistoja yms. Siellä se meidän Jussi vissiin joskus 70-luvulla opiskeluaikoinaan lemppasi banaaneja yms. laivoista. Juu. Ja sitten menimme vielä syömään ns. portugalilaiseen kortteliin, jossa on paljon pieniä ravintoloita.
Maanantaina oli shoppailupäivä eli alennusmyynnit olivat alkaneet Saksassa ja meikä haahuili pitkin läheistä ostaria. Sinnikkäästi veljeni jaksoi ravata kanssani pitkin ja poikin. Ja tarttui sitä mukaan vähän tavaraakin, kenkiä ja sellaista. Matkalaukku meni siis paluumatkalla juuri ja juuri kiinni. Meikäläistä kyllä hieman hävetti kaupoissa;  tiedän osaavani saksaa (olen lukenut koulussa ja asunut Saksassa). Myyjä sanoo meikäläiselle saksaksi jotain ja mä vastaan – espanjaksi.  Myyjä on hieman hämmentynyt – vaihtaa kielen englanniksi. Niin minäkin. Että on se tainnut mennä se oppi perille intensiivikielikursseilla! Englanti on meikäläisellä niin vahva, että sitä ei espanja vielä pysty yliajamaan. Maananaina iltasella menimme syömään lähistöllä olevaan kreikkalaiseen ravintolaan.  Hyvää ruokaa ja mukava palvelu. 
Kummankin päivän iltana sitten muistelimme vanhoja ja vähän selailimme valokuvia, joista tehtäisiin kopiot. Niin ja nautittiin olutta ja raikasta uusi-seelantilaista valkoviiniä. Oli oikein mukava jutella rauhassa pitkästä aikaa!
Tiistaina oli sitten se matkalaukun kiinnirunttauspientäväkivaltaakäyttäen. Ilmat suosivat Saksan retken aikana eli sunnuntaina oli jo melko lämmintä ja poutaa ja maanantaina ja tiistaina yllettiin ihan hellelukemiin. Saksassakin on ollut melko sateinen ja viileähkö kesä.  Iltapäivällä kävimme vielä lounaalla ja sain syödä yhtä herkkuruokaani – currywurst. Ah! Siitä on aikaa, kun sitä olen viimeksi syönyt! 
Vielä kerran kiitoksia Mikalle kaikesta!

Keskiviikkona ja torstaina Loviisassa paikkojen järjestelyä ja matkalaukun koepakkausta. Tällä kertaa matkalaukun paino ei ollut ongelma, mutta ulottuvuuden riittävyys kyllä. Suurin piirtein kaikki mahtui mukaan. Perjantaina vielä siivousta ja pyykkäystä ja sitten lähtö kentälle kello 14, Kai taas ystävällisesti kyyditsi.  Kiitos!

Suomessa oli melko viileät kelit (juu toppatakki ja hanskatkin olivat käytössä välillä), onneksi ei nyt mitään mieletöntä sadetta koko aikaa ollut. Mutta ei sitä juuri sandaalit jalassa pystynyt olemaan päivisin. 

Näillä näkymin Suomeen joulukuussa! 



3.8.2012

Pääsiäinen selvitetty! (11.4.2012)


Ja ei muuten sitten yhtään ainoaa suklaamunaa ole tuhottu!  Mutta se näkyi tänään ryhmässä, oli nimittäin paino pudonnut 1,1 kg meikäläiselle. Sain taas tähden ja sitten sellaisen opuksen, jossa kerrottiin, että kuinka hyvä jo tämä painonpudotus on. Noh, toivottavasti heillä tähtiä riittää (ainakin kortti käy loppuvuoteen mennessä pieneksi...). Punaviiniä ja lammasta kyllä meni jonkun verran. Niin ja sitä parsaa... ja porkkanoita.
Kävin kyllä jo päivällä varmuuden vuoksi ostamassa pienemmät housut ja vähän t-paitoja. Vanhat housut menee kirppis -kuormaan. Ajatelkaa, pellava-puuvilla -housut maksoivat 15 € ja puuvillaiset t-paidat 4 € kpl. Kävin liikkeessä nimellä "Dunnes store".

Eilen oli ihan sikatuulinen päivä. Meidän parvekkeella pölisi railakkaasti, mutta kissat etsivät vain tuulensuojaisen paikan ja nauttivat olostaan. Olimme myös yhden Jussin radioamatööri -ystävän 75-v päivillä (mullakin oli eilen oma syntymäpäivä, mutta täysin vain epätasaisia... viikonloppuna pihville ja punaviinille).

Pääskyset tekevät ihan samaa lentoharjoitusta, jonka muistan jo kakarana nähneeni Suomessa, kun Mäntässä klubin kattotiilien alla pesineet saivat lapset liikkeelle ja olivat lähdössä kohti etelää. Täältä varmaan lähdetään kohti pohjoista. Samat kirkuvat äänet - kyseessä siis tervapääskyt! Valmistaudu Suomi: tervapääskyt tulevat kohta!

Kaupungilla (siis Fuengirolassa) alkaa jo olla aika paljon turisteja. Nyt sen tosiaan huomaa, kuinka hiljaista talvella on. Ravintolat ja kahvilat ovat kiinni keskellä talvea, nyt kaikki on auki ja porukkaa häärii joka puolella. Taloyhtiömme englantilaiset lähtevät pikkuhiljaa kesän viettoon kotimaahansa (paitsi 2 miestä - he ovat täällä aina ja sukulaiset tulevat tänne). Kesää siis pukkaa...