7.11.2012

Vettä jaksaa sadella...

Talvi on siis tullut myös meille tänne Espanjaan. Vettä sataa harva se päivä ja sen määrä ei ole vähäinen. Sitä tulee kuin saavista. Lämpötila tosin on vielä tuossa 16-18 asteen tienoilla. Joskus olemme niin pilvessä, että ei näy kylää eikä näy merta ikkunoista.
Noh, mieluummin otan vesisateen kuin lumisateen. Ja vesi on hyväksi luonnolle. Ruusut kukkivat ja kaikki alkaa kukoistaa. Keväästä asti kestänyt ruskea kausi (liian vähän sadetta) on väistynyt ja kaikki kasvit ja kukat yrittävät kilvan tunkea kasvustoa tyrkylle. Eli kyllä täälläkin ihan selvästi huomaa vuodenaikojen eron. Lisäksi nyt talvella suuret turistilaumat ovat poissa, eli me vakituiset asukit nautimme "rauhasta".

Koska olen töissä, on meillä tapana ainakin kerran viikossa mennä syömään. Meillä on oikeastaan 3 tasokasta ravintolaa tuossa mäen alla. Ainoa negatiivinen asia on, että joudumme tallustamaan kilometrin verran todella jyrkkää ylämäkeä takaisin. Mutta eihän meillä kiire ole ja ruoka sulaa siinä samalla....
Lisäksi olen perjantaisin suonut itselleni ylellisyyden, nimittäin hieronnan. Urheiluhieroja Sini hilpaisee paikalle ja käsittelee meikäläistä tunnin verran. Siinä sitä vetreytyy. Töissä tulee istuttua niin staattisessa asennossa, että on ihan hyvä saada kunnon hieronta kerran viikossa. Ja vielä kotona, ei tarvitse lähteä erikseen minnekään ja tulla sieltä takaisin.... aah!

Syksy on kyllä livahtanut tosi nopeasti. Katselin kalenteria ja totesin, että hups, alle kuukauden päästä olen menossa käymään Loviisassa. Tosin se on nopea pyrähdys, vain 1,5 viikkoa eikä seuraavasta kerrasta ole tietoa. Ehkä vasta kesällä. Kun en siitä Suomen talvesta todellakaan perusta. Mutta ehkä sitten heinäkuussa.

Jaa-a, pitänee vetäytyä - vaihdoin vuoroa työkaverin kanssa ja menen kello 7 töihin. Mutta sitten sitä pääsee jo kello 15 pois. Ja perjantai on vapaa, sillä olen lauantaina 8-14 töissä.



26.10.2012

Vesi täällä ja lumi siellä...

Nyt on noin kaksi päivää vettä lotissut ihan kotitarpeiksi. Mutta täällä sitä tarvitaan, viime talvi ja kesä olivat niin kuivia.

Mutta työn puolesta tiedän, että Suomessa on kaivattu talvigummeja alle.
Osa soittelijoista tajuaa, että emme keskuksen puolella voi tehdä mitään muuta, kuin laittaa soittopyyntöjä. Osa taas katsoo asiakseen haukkua meidät pystyyn, koska muita kohteita ei löydy. Kun ovat jo laittaneet noin viisi soittopyyntöä vetämään, eikä heille soiteta takaisin päin. Toivottavasti soittajille siitä helpotus tulee, kun jonkun saa haukkua: me taas emme voi vaikuttaa siihen, että kuinka huollon porukat vastaavat soittopyyntöihin.

Mutta nyt ymmärrän itse viime kevään kokemuksen paremmin. Volkswagen-konserniin kuuluvan auton omistaja olen jo pari vuotta käyttänyt samaa huoltoa pääkaupunkiseudulla (koska kotipaikkakunnan huolto teki kunnon oharit: laskutti töistä, joita ei oltu tehty). Noh, vein sitten keväällä auton huoltoon normaalisti. Ja haahuilin pitkin kaupunkia ostoksilla, kunnes tajusin, että kello on 15.15. eikä kukaan ole soittanut huollosta, että auto on valmis. Soitin huoltoon. Hämmentyneen tuntuinen huollon ihminen sanoi, että auto ei valmistu tänään. Jaa. Totesin. Mutta kun en asu Hesassa, niin miten pääsen kotiin, tarvitsen auton. Hups, sanoi huollon mies, soitan kohta takaisin. Niin hän soittikin, ja huollon sijaisauto järjestyi. Tosin siinä olivat toukokuussa vielä  alla nastarenkaat. Juu. Ja seuraavana aamuna soitettiin, että nyt se auto on valmis. Köröttelin siis taas 90 km hakemaan omaani.

No, tämän pitkän johdatuksen tausta oli se, että tänä aamuna ihan tuon samaisen huollon tiimoilta, soitti daami, että hänellä on huollon sijaisauto, jossa on suvikumit alla. Eikä hän uskalla tulla heti aamusta hakemaan omaansa, koska keli on mitä on. Joo-o. Ei ole näköjään meno muuttunut - toukokuussa sijaisautossa nastat ja lokakuussa suvikumit.

Joku voi tästä varmaan arvata, että mistä huollosta on kyse. Mutta sitä en tajua, että miten vuodessa on toimivasta järjestelmästä saatu toimimaton? Olen ymmälläni. Ennen sain aina todella täsmällisesti viestin tai soiton, että auto on a) valmis b) ei ole ja menee huomiseen, tarvitsenko sijaisauton? No, nyt ovat jo tosin meikäläisen osalta menettäneet mahdollisuutensa eli huollatan auton jossain muualla enkä enää suosittele entistä huoltoa. Niin ja se, joka laskutti muttei tehnyt - on jo lopettanut toimintansa...

Onneksi täällä ei tarvitse noista renkaanvaihdoista huolehtia... mutta sateella kadut ovat tosi liukkaita...


5.10.2012

Mijasilainen

Perjantai 5.10.2012. Ikimuistettava päivä, jolloin ilmoittauduin virallisesti Mijasin kaupungin asukkaaksi.

Tänään oli vapaapäivä eli lampsimme jo eilen alas syömään; emmekä pettyneet ruokaan. Mutta huomenna töihin! 

Köröttelimme heti kello 9 aamulla Mijas Puebloon kaupungintalolle, jossa meikäläinen ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Jussin piti myös olla mukana, koska hän on jo ilmoittautunut ja mä asun sitten samassa kiinteistössä. Espanjassa kaikki kämpät on kiinteistöjä vaikka olis kerrostalo. 

Daami hablasi täydellisesti englantia ja napsutteli ripeästi tietokonetta, otti kopiot passeista ja residencia -korteista (mulla oli varmuuden vuoksi mukana muovikassillinen kaikenmaailman papereita). Sitten hän tulosti tietokoneelta meikäläiselle ns. asuinpaikkatodistuksen, läimäisi siihen leiman ja nimmarin. Ja homma selvä.
Olen nyt virallisesti Mijasin asukki. Ja saan äänestää vaaleissa ja nauttia kaikista kunnan tarjoamista etuuksista.

Seuraava etappi on omalääkärin hankinta paikallisesta arvauskeskuksesta. Mutta sinne pitää ottaa tulkki mukaan. Onnneksi meillä asuu tuossa parin sadan metrin päässä suomalainen sairaanhoitaja, joka osaa hyvin espanjaa. Hänen vanavedessään menen sitten jossain vaiheessa järkkäilemään sitä omalääkäriä. Kuinka paljon sitä nyt tarvitsee, se jää nähtäväksi, mutta töihin tarvitsen aina tuon paikallisen keskuksen lääkärintodistuksen, jos olen sairas. No eihän sitä tietenkään sinne omalääkärille silloin pääse, vaan joutuu menemään päivystykseen. 





Lisäksi kävimme ulkoiluttamassa koiria paikallisessa löytökoirakeskuksessa Mijasissa eli PADissa. Siinä kuulkaa hiki tuli, kun koira painoi ulos kuin tuli persiin alla ja meikä perässä. Sellainen kilometrin lenkki vietiin kaikkia ja meitä oli siinä joku 7 ihmistä ulkoiluttamassa. Kello 10 oltiin siellä ja 12.30 lähdettiin kotiinpäin. Tuli samalla itselle liikuntaa. Jussi käy erään tässä talossa asuvan englantilaisen daamin kanssa aina maanantaisin ja perjantaisin ulkoiluttamassa noita koiria.