Kierrätys kunniaan!

Mielenkiintoista todeta, miten nopeasti kierrätys saattaa ottaa tuulta purjeiden alle. 

Kaupunkimme Mijas uusi keväällä jätteenkeräyslaatikot ja nyt katujen varsilla on omat pöntöt eri jätelajeille eli lasi, paperi&pahvi, muovi&metalli, vaate&kenkäkeräys sekä biojäte. Meidänkin jokapäiväinen sekäjäteroskispussi (joka viedään taloyhtiön roskikseen) on kutistunut olemattomiin, piti hankkia pienempi roska-astia. Vanhasta tuli muovin&metallin keräysastia. 

Kauppareissulla ajetaan keräyspisteiden ohi ja samalla tömpsäytetään sinne lajitellut jätteet. Ja pömpeleitä ihan oikeasti käytetään paljon, aina on joku toinenkin samalla asialla. Pöntöt tyhjennetään joka päivä (myös viikonloppuna). Ja mööpeleistä yms pääsee kätevästi eroon soittamalla kaupungin keräysnumeroon; tulevat hakemaan pihalta. 

Mutta tiedättekös, mitä uusia työntekijöitä on kaupungille palkattu? Roskapoliisit! Joo-o! Nähdessään roskakasoja tai pusseja pitkin ja poikin he yrittävät selvittää, kuka on roskat siihen jättänyt. Ja iso sakko napsahtaa, jos tekijä jää kiinni. Myös kaupunkilaisia kehotetaan soittamaan kaupungille, jos havaitsevat jonkun roskakasan ilmestyneen lähimaastoon. Niin se täällä etelässäkin alkaa ajatus kierrätyksestä juurtua ihmisten mieliin... ja kouluissakin nämä jätepoliisit käyvät tekemässä valistustyötä. Pari kaupunkia on nimittäin satsannut rahaa yhteiseen jätteenkäsittelylaitokseen ja mitä vähemmän jätettä kaatopaikalle päätyy, sitä enemmän kunnat säästävät rahaa. Ja talouskriisin kurimuksessa kaikki rahanmenon väheneminen on hyvästä. Meille se merkitsee jätehuollosta perittävän kustannuksen pysymistä ennallaan tai peräti pienentymistä. 

Suomessahan ollaan siinä mielessä pidemmällä, että lasi- ja muovipulloilla sekä tölkeillä on pantit, mikä houkuttaa niiden palauttamiseen. Tosin jo asuessamme edesmenneessä Liljendalissa omakotitalossa lajittelimme innokkaasti. Oli tietysti kompostori biojätteelle. Lisäksi metalli ja lasi kerättiin astioihin ja myös paperi ja kartonki. Tämähän vähensi siitä pihalla seisovasta roskiksesta jätettä eli tyhjennysväli voitiin harventaa olemaan kerran kuussa. Mikä oli selvää rahansäästöä. Loviisassa käytiin kuitenkin kaupassa ja matkan varrella oli kätevästi keräyspiste.